Silkkitien Khujand

Jos vierailu Kirgisian Oshissa oli pettymys ja muistot haalistuivat kovasti, Tazhikistanin toiseksi suurin kaupunki Khujand on miellyttävä yllätys.

Oshissa pettymyksen aiheutti maailmankuulun basaarin purkaminen ja siirto kauas pois kaupungin keskustasta. Khujandissa näin ei ole tehty. Panchshanben basaari on mahdollisesti jopa kaikkein suurin basaari Keski-Aasian alueella. Tässä paikassa on historian havinaa ja Silkkitien tunnelmaa.

Auringonlaskun aikaan taivaanranta on utuinen, mutta auringon suunnasta erottuu Sheikh Massal ad-Dinin moskeijakompleksi kuin aseteltuna taustakuvana. Etäämpänä näkyy ohuesti korkealle nousevien vuorenhuippujen jono. Etualalla hedelmät on aseteltu kukkuraisiin kasoihin vateihinsa. Vilskettä riittää, sillä torstai on markkinapäivistä paras.

Taustalla pilkottavat moskeijat ovat erityisen upeita sisältä. On vanhaa ja vähän uudempaa moskeijaa. Hetki lienee sovelias riisua kengät ja poiketa pehmeälle matolle. Katsella kauniita kaiverruksia salin tolpissa ja ihastella värikkäitä kattomaalauksia.

Khujandin ehkä komein rakennus on lähellä Syr-Darja-jokea sijaitseva linnoitus. Paikalle ensimmäisenä linnoituksen tiettävästi rakensi itse Aleksanteri Suuri noin 2450 vuotta sitten.

Kuva linnoituksen muurin päältä sisäpihan suuntaan.

Joen yli pääsee.see näppärästi köysiradalla. Tai ehkä näppärästi on liian optimistinen sana, sillä parin kilometrin matka kestää tasan 24 minuuttia. Tätä ei ole hätäiselle tehty. Mutta mikäpä lomalaisen on yläilmoista katsella maisemia. Mihin tässä nyt kiire olisi?

Tämä kuva on napattu sillalta. Erityishuomio oudosti pysäköityyn lentokoneeseen.

No, ehkä Leninin patsaalle. Varmaan kaikissa entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevissa kaupungeissa on Voiton puisto. Siellä on muistomerkit "suuren isänmaallisen sodan" ja Afganistanin sodan uhreille.

Khujandin puistossakin on pitkä rivistö sankarien kuvia, alla nimet ja elinvuodet. Täälläkin tulee pohtineeksi, onkohan joku heistä kenties kokenut kohtalonsa Karjalassa. Tai ovatko he kenties olleet osallisina suomalaissotilaitten, esimerkiksi isoeno Mikon surmaamiseen?

Sankaruus on aina suhteellista.

Khujandin Voiton puistosta ei kovin sankarillista oloa saa. Vieressä on talviteloille asetettu huvipuisto. Karuselli nököttää orpona, ja vieressä on tyhjä lippukioski. Hiekkaisella kentällä ei näy ketään.

Toiseen suuntaan kun kävelee, omalla korokkeellaan sentään odottaa Lenin, mutta hänelläkin näyttäisi olevan vähän myrtsi päivä. Ilme on hapan, ja jopa perinteinen kädenheilautus loistaa poissaolollaan.

Tähän vielä muutama katumaisemakuva. Khujand on varsin miellyttävä kaupunki.