Silkkitiehistorian tuho

17 vuotta on pitkä aika. Sen verran on aikaa, kun kävin Oshin kaupungissa eteläisessä Kirgisiassa.

17 vuoden takaisesta muistot hämärtyvät, yksityiskohdat unohtuvat. Mutta tuntemukset ja tunnelmat jäävät. Nämä 17 vuotta Osh on ollut mielikuvissani vahva silkkitiekaupunki, toisin kuin vaikkapa maan pääkaupunki Bishkek, joka on hyvin venäläinen ja toisaalta nykyään myös melko länsimainen.

Mutta mikä tekee tunnelmasta silkkitiemäisen? No tietenkin basaari.

Oshin basaari oli kuuluisa, Yksi monipuolisimmista ja suurimmista koko Keski-Aasiassa. Se levittäytyi kilometrin pituisena Ak-Buura-joen rannalle keskelle kaupunkia.

Nyt alue on lanattu puskutraktoreilla matalaksi. Paikoin näkyy vielä yksittäisiä seiniä ja portteja loiston ajoista ja joen ylle kaartavia betonilevyjä, joiden päällä rakenteet ovat olleet.

Jotkut kaupustelijat ovat sitkeitä, vaikka basaari on puskettu alta.

Ihmettelen näkymää kahden kurpitsoja myyvän basaarikauppiaan kanssa. He sinnittelevät yhä vanhalla paikalla eivät selvästikään ole tyytyväisiä.

Oshin kaupunki päätti alkuvuodesta siirtää basaarialueen pois kaupungin keskustasta. Perusteluina olivat alueen epäkäytännöllisyys, vanhentunut tekniikka, liikenneruuhkat keskustassa ja puutteet ekologisuudessa.

Käydäänpä vilkaisemassa uutta. Mashrutka numero 141 vie kilometrien päähän pois kaupungin keskustasta. Kymmeniä pitkiä peltisiä halleja on peräkkäin siisteissä riveissä. Niiden välit ovat tilavat, asfaltti kiiltää.

Uusi, steriili, tylsä basaari.

Keskelle peltoja on noussut steriili kauppakeskus siisteine ravintoloineen. Väenpaljoudesta ei ole tietoakaan, mutta liekö muslimien rukouspäivä syynä hiljaisuuteen?

Oisko vertailuna lähellä, jos Turussa kauppahalli siirrettäisiin evakkoon Artukaisiin jäähallin parkkipaikalle?

Miellyttävä, isohko puisto, jonka pitäisi jatkua vanhan basaarialueen tilalle.

Puisto on eräänlainen tivoli. Kaikkea jännää.

Taustalla näkyy Oshin maamerkki, kukkula, jossa on Baburin luola.

Oshin tunnetuin nähtävyys on kaupungin ylle nouseva kukkula Suleiman Too. Paikka on saanut nimensä vajaat 3000 vuotta sitten eläneen kuningas Salomon mukaan. Paikallisen legendan mukaan Israelin tuolloinen kuningas vaikutti myös Oshissa. Myös muslimien pyhän miehen Muhammedin kerrotaan rukoilleen täällä.

Nykyään paikka on muslimeille tärkeä. Kiinnostava siellä on käydä myös ihan ilman uskontolaseja. Luolamuseon ulospäin näkyvä osa on kuin 60-luvun Bond-leffojen mallistosta.

Luolamuseosta voi jatkaa kapuamista ja saapua kukkulan laelle, jossa punaisena liehuvan Kirgisian lipun vieressä oleva pieni luolahuone on nimetty Baburin, 1400-luvulla eläneen merkkihenkilön mukaan.

Kukkula näkyy melkein kaikkialle kaupunkiin, ja vastaavasti sieltä on makeat näkymät yli kaupungin.

Matkalla alas kukkulalta.

Moskeijan takana näkyy luolamuseon outo uloke.

Kolme päivää sitten saavuin Bishkekistä Oshiin. Matkaa tehdään takseilla eli henkilöautoilla, jotka lähtevät matkaan täytyttyään. Nämä taksit odottelevat bussiaseman kulmalla.

Sain omastani etupenkkipaikan, mutta auton täyttymistä pitikin odotella yli tunnin. Etupenkiltä on mainio katsella maisemia, ja ne ovat komeita. Kirgisia on valtaosin vuoristoa, ja tälläkin matkalla tie kiemurteli lumirajan tuolle puolen.

Tie oli kohtalainen, mutta ohituspaikat olivat välillä kortilla. Tie on mutkaista, ja sillä on tosi paljon raskasta liikennettä, joka ajaa mäkiä erityisen hitaasti. Vain tätä yhtä reittiä pääsee matkustamaan pohjoisesta maan etelä- ja lounaisosiin.

Matka kesti yksitoista tuntia ja maksoi 25 euroa.

Matkalla Bishkekistä Oshiin käytiin pilvissä.

Lounaspaikka välillä Bishkek-Osh. Oikeanpuolisin on autoni, ja vieressä muuta autoseuruetta. 

Oshissa majoitukseni on selvästi edullisin tällä reissullani. Dormitoripaikasta maksan viisi euroa yöstä. Paikka on myös ylivoimaisesti murjuin, kuin pala Neuvostoliittoa.

Vastapuolena on yhteisöllisyys. Kun asunnot ovat mitä ovat, esimerkiksi lasten elämä tapahtuu pihoilla, kaduilla ja kodin lähitienoilla. Täällä ihmiset tuntevat toisensa ja mulle jää olo että myös välittävät toisistaan. Ja välittävät myös oudosta reissumiehestä, ystävällistä meininkiä.

Tässä rapussa asun.