On hiki. Ensimmäistä kertaa sitten Islamabadin olo on ollut nihkeä koko päivän. Kanton ei tunnu olevan järjettömän kuuma, mutta kosteusprosentti on korkea.

Kantonin eli Guangzhoun läpi virtaa Helmijoki.

Kanton on yksi Kiinan suurimmista kaupungeista.


Muuten tuntuu kuin olisin palannut kotoiseen maailmaan. Kiinan maaseutuun verrattuna Kanton on täysin länsimainen.

Eilen aamulla heräsin siinä toisessa maailmassa, pienessä Zhenyangin kylässä, jossa alueella on monia dong-kyliä ja mainioita patikkamaastoja. Guangxin maakunnassa sijaitseva Zhenyang on kuuluisa koristeellisesti katetuista puusilloistaan, joista pisin on 82-metrinen. Sen rakentamiseen kului 12 vuotta, ja se on rakennettu ilman nauloja.

Ilman nauloja rakennettu silta.



Auringon laskiessa kylä pimeni ja hiljeni täysin. Kylässä tuskin kukaan puhui englantia. Paikalliset viettivät päivät riisipelloilla jalat nilkkoja myöten liejussa. Puidun riisin he levittivät kylän läpi kulkevalle asfalttitielle, jossa jyvät kuivuivat nopeasti.

Muuten kadut olivat hiljaisia, ja niillä liikkui harvoja pikkubusseja ja kuorma-autoja. Henkilöautoja siellä ei näe. Tai jos näkee, auton kyydissä on rikas länkkärituristi.


Kyläarkea.










 

- - -

Kantonilaiset pukeutuvat kuin länsimaalaiset. Monet täällä puhuvat englantia. Kaupungin metro on siisti ja erittäin toimiva.

Täällä voi elää samankaltaisesti kuin Suomessa. Aamulla join ison kupin (oli pienen tuopin kokoinen) kunnon kahvia. Sen jälkeen pelasin tennistä. Pakko on myontää, että 65-vuotias kiinalainen vastustajani oli minua parempi. Hän oli varsinainen herrasmies - pyysi anteeksi jopa lyhyiksi jääneitä lyöntejään.

Olen vieläkin, kuusi tuntia pelin jälkeen ja muutaman tunnin kaupungilla kävelleenä aivan puhki. Vasempaan pakaraan tuli rakko (sandaalit eivät ole paras jalkine kovalle tenniskentälle), ja oikean käden keskisormen juuressa on pieni hiertymä.

Kantonissa on viehättävän sekaisin pilvenpiirtäjiä ja kapeita perinteisiä basaarikatuja. Kaupungissa on myös paljon rakennuksia eurooppalaisten jäljiltä. Tämä oli vahva brittiläinen linnake 1800-luvulla, ja täältä alkoi oopiumisota 1850-luvulla.

Taiji on täällä suosittua. Kaikille se ei kuitenkaan sovi. Puistossa uusi villitys tuntuu olevan pienen, sulalla varustetun, pyoreän mötikän potkiminen ringissä. Suomessa vastaavaa potkivat teinipojat, täällä se on lähinnä keski-ikäisten ja useasti naisten laji.

Puistoaktiviteettejä.


Kaupungissa näkee länsimaalaisia runsaasti. Erityisen paljon täällä on lastenvaunuja työntäviä pariskuntia. Adoptiolasta Kiinasta hakevat amerikkalaiset joutuvat viettämään kuukauden lapsen seurassa Kantonissa ennenkuin he saavat luvan matkustaa kotiin.

Amerikassa adoptiolapset saattavat tavata etäisiä verisukulaisiaan. Maan suurkaupunkien chinatownit nimittäin koostuvat kantonilaisista. Näiltä seuduilta tuhannet ja taas tuhannet kiinalaiset muuttivat paremman elämän toivossa toiselle puolelle maapalloa 1800-luvun lopulla, kuten moni suomalainen teki hieman myöhemmin.

Bussimatkalla maalta kaupunkiin.

Bussirikko.

Maaseudun liikennettä tämäkin.