Kiinalaisuus alkaa huveta matkastani, mutta tilalle on tullut tuttuus; kuin jo Euroopassa olisi.

Hongkong on pääosin täysin eurooppalainen kaupunki. Pääosa ihmisistä sattuu vain näyttämään kiinalaisilta. Tosin Hongkongissa on laajoja alueita, joista eurooppalaisuus on yhtä kaukana kuin se on varsinaisessa Kiinassakin.

Mutta eihän siitä ole vielä kymmentäkään vuotta, kun Hongkong oli pala Britanniaa ja Macao osa Portugalia. (Tämä blogipäivitys on 14 vuoden takaa,vuodelta 2006)

Hongkongissa voi tehdä tuttuja asioita. Voi istua kahviloissa, lueskella lehtiä, käydä museoissa. Juuri nyt kaupungissa on näytteillä teoksia Pariisin Pompidou-keskuksen nykytaiteen museosta.

Teemana on taiteilijat ja heidän mallinsa. Kuvat ovat malleista, mutta modernissa taiteessa sitä ei välttämättä heti huomaa. Esillä on Dalia, Picassoa, Matissea...

Teksti museon aulassa varoittaa, etta näyttely sisältää alastonkuvia.

Hongkongissa on sikälikin tuntunut kotoisalta, etta täällä on sadellut pari päivää. Nyt tosin aurinko yrittää näyttäytyä. Lämpötilakin on tuttua verrattuna siihen Suomeen, josta lähdin elokuussa: reilut 20 astetta. Hongkongilaisille se tarkoittaa talven tuloa.

Autoton Cheung Chaun pikkusaari on vähän erilainen kuin millaisena Hongkong yleensä kuvataan.



Tutumpaa Hongkong-maisemaa.



Macaossa ehdin olla vain vuorokauden verran. Kaupunki valmistautui formula 3 -kisaan, joka on iso tapahtuma Macaossa. Katuja katsellessa näytti ihan älyttömältä, että kilpa-autot päästetään Macaon kapeille kaduille. Rata onkin yksi vaarallisimmista moottoriradoista maailmassa.

Macaon kadut ovat kapeita ja hitaita tavallisellekin liikenteelle. Macaossa tosin pärjäisi varsin hyvin ilman yksityisautojakin, sillä varsinainen kaupunki on hädin tuskin kymmenen neliökilometrin kokoinen.

Macao on samanaikaisesti kaunis ja rähjäinen. Keskusta-alueen talot ovat kauniita, paikoin melkein jo piparkakkutalomaisia. Mutta kun kävelee kaupungin kukkuloille, huomaa että loistokkuus kaupungista puuttuu.

Paitsi kasinoista. Macao on Aasian lasvegas. Kasinoita on ainakin parisenkymmentä, ja rakennukset suorastaan huokuvat loistokkuutta. Sisään niihin en mennyt: sandaaleissa ei pääse, oletan.




Portugalin henki on Macaossa vahva. Kaikki katujen nimet ovat portugalilaisia. Kävellessä kaupungin kapeita, mutkikkaita ja mäkisiä katuja mieleen tulevat helposti Lissabonin kukkulat ja niiden katujen kahvilat.

Meren rannalla on useita loistokkaita siirtomaa-ajan kartanoja.

Kaupungin lukuisat kirkot ovat kauniita. Kirkot näyttävät yllättävän piristäviltä kaikkien buddhatemppelien ja moskeijoiden jälkeen. Ja tutuilta.

Kävelykatu Macaolla.


Köyhempää Macaota.

Turistinen Macao.

Macaon turisti.


 
Macaon torni.