Hikinen Santa Cruz

Bolivia on neljäs lattarimaa, jossa olen käynyt katsomassa jalkapallomatsin. Tunnelmassa ja kiihkeydessä Bolivia jää sijalle neljä. Järjestys: Argentiina, Meksiko, Ecuador, Bolivia.

Santa Cruzissa alkaa pian ottelu Royal Pari-Real Potosi. Alkuun on alle vartti, kun saavun paikalle, mutta epäilen stadionin kulmalla, onko täällä peliä ollenkaan. Niin hiljaista on.

Lippuluukut ovat kuitenkin auki.

"50 bolivianoa pääkatsomoon, 30 muualle" , minua opastetaan.

Törsään pääkatsomolippuun, joka euroissa maksaa runsaat 6 euroa. Pääsenhän katetun katsomon varjoon, lämpötila huinii reippaasti yli 30 asteessa. Kyllähän tässä peliä katsoo, mutta kentällä voi tulla hiki.

Melkein sääliksi käy Potosin poikia, heidän oma kotikaupunkinsa sijaitsee yli 4000 metrissä. Voi olla aikamoinen ilmastosokki pelata täällä, mutta on varmasti myös santacruzilaisille sokki pelata korkealla vuorilla.

Edessäni istuu kauniita, nuoria naisia. Yksi heistä ryntää kentän laidan verkkoaidan taakse, jonne kentältä juoksee Royalin keskushyökkääjä tehtyään rankkarimaalin. Nopea suukko käy maalin tuuletuksesta.

Enempää malleja ei tehdäkään. 44000 henkeä vetävällä sradionilla on ehkä 500 katsojaa. Takasuoran aurinkokatsomosta koko pelin ajan kantaa rumpujen ja trumpetin hypnoottinen soitto.

Katsomossa on leppoisaa, mutta silti kentän laidalla on neljän rynnäkköpoliisin valmiusjoukko, ja katsomojen porteilla on toistakymmentä poliisia. Pelin jälkeen katsomon ulkopuolella on kymmenien poliisien kunniakuja. Ehkä täällä aina ei ole yhtä leppoisaa.

Poliisijoukot olivat pelin jälkeen valmiudessa. 

Takasuoran aurinkokatsomossa katsojat hakeutuivat jonkun tolpan aikaansaamaan varjoon. 

Kuvassa penkin päässä istuu maalintekijän vaimo/tyttöystävä. Jos asia nyt jotakuta kiinnostaa... 

Pientä pintaehostusta stadion kaipaisi. 

Brasilian rajalta Santa Cruziin on noin yhdeksän tunnin automatka. Jaoin matkan kahtia ja pysähdyin yöksi San Jose de Chiquitosiin.

San Jose on eräänlainen rajakaupunki, ja pikkukaupungissa on lännenelokuvien tunnelmaa.

Kaupungin perustivat jesuiitat 1600-luvun alussa, jolloin seutu oli jotakin Paraguayn takamaata. Kaupunkia hallittiin piispan johdolla kuin valtiota. Jesuiittakaupunkeja oli useita, ja kaikilla oli myös omat sotajoukot.

1700-luvun lopulla katoliset espanjalaissirtokunnat karkottivat jesuiitat maasta.

Jesuiittojen ajoista San Josessa muistuttaa upea luostarikirkko ja etenkin sen fasaadi plazan edustalla. Kirkko on kunnostettu viime vuosisadan lopulla, ja Unesco on suojellut sen muistona Jesuiittojen ja chiquitojen kulttuurista.

Majapaikkani San Josessa on kuin napattu villinlännen elokuvasta. 

Jesuiittakirkon fasaadi. 

Fasaadin takaa. 

Santa Cruz ei ole sellainen kaupunki, mitä esitellään Boliviaa mainostavissa postikorteissa. Ei myöskään uskoisi, että Santa Cruz on Bolivian suurin kaupunki lähes kahdella miljoonalla asukkaallaan.

Keskustan plaza on vilkas ja tunnelmainen, sen vierellä basilika on tyylikäs ja sen tornista on hieno maisema yli kaupungin.

Torin ulkopuolella onkin enää pieniä kujia, joiden varrella on matalia rakennuksia. Onneksi niissä on pylväskäytävät jalankulkijoille, sillä auringossa ei kauan jaksa.

Seuraavaksi matka jatkuukin Andien rinteille.

Kuva 1,8 miljoonan asukkaan ydinkeskustan liepeiltä sunnuntaiaamupäivänä. 

Neljä vuotta sitten kuolleen piispan hauta Santa Cruzin basilikassa on tyylikäs. 

Santa Cruzin plazaa basilikan tornista nähtynä. 

Kirkon tornit. 

Aukiolla olevan valokuvanäyttelyn teoksen taustalla paljastui yllättävä Suomi-yhteys. 

Muutama kuva vielä Brasilian rajakaupungista Corumbasta. Kaupungin satama oli 1800-luvulla yksi merkittävimmistä jokisatamista maailmassa, ja sieltä johtaa edelleen rautatie Santa Cruziin.