Maapallo hallussa

Tanakka haara-asento. Ei ole riskiä, että jalka jäisi viivan päälle. Hollantilaiset mittasivat ja merkitsivät 1920-luvulla viivan täsmällisen paikan. Sanoisin että millilleen.

Seison katse kohti itää. Vasen jalka on tukevasti pohjoisella pallonpuoliskolla, oikea eteläisellä.

Nyt on maapallo hallussa.

Päiväntasaajan merkkinä on monumentti Tugu Khatulistiwa.

Toki myöhästyin kuusi päivää siitä hetkestä, jolloin aurinko on täsmälleen zenitissä, taivaankannen keskellä. Ne hetket ovat syys- ja kevätpäivän tasauksina.

Kuva tietenkin tallentaa hetken. Pyydän paikalla olevaa turistiaista kuvaamaan. En ole neljän Indonesian päivän aikana tavannut vielä yhtään eurooppalaiseksi tunnistamaani, mutta kuvaajani yllättää.

Jakartalainen nainen kertoo opiskelleensa Suomessa, Tampereella. Turunkin muistaa. Avantouinnin, ihmisten ystävällisyyden.

Hän vietti Suomessa viisi kuukautta vuonna 2015. Millaisia muistoja tämän hetken vaihtareilla mahtaa Suomesta jäädä?

Perinteinen tapa ylittää joki.

Pontianakin keskustan ainoa silti Kapuas-joen yli.

Pontianak, päiväntasaajan kaupunki, sijaitsee Borneon saaren länsirannikolla. Kaupungin eteläpuolelta, osin haaroina kaupungin keskeltäkin laskee mahtava Kapuas-joki, jonka alkulähteet ovat saaren keskiosien vuorilla, yli tuhannen kilometrin päässä.

Pontianakissa on Wikipedian mukaan 650000 asukasta, ja kaupungin keskusta on hikinen. Kävely on hankalaa, sillä jalkakäytävät ovat autojen ja mopojen parkkipaikkoina tai kaupustelijoitten myyntipisteinä. Vähän väliä pitää koukata ajoradalle liikenteen sekaan.

Maisema muuttuu heti, kun poikkeaa keskustan valtakaduilta kohti jokivarren kapeita kujia, jotka pääosin on rakennettu paalujen varaan jokiveden liplatellessa alla.

Täällä on ihmisten arki. Pinnalla keikkuvat monen sortin roskat tai ruskeana tuoksahtava jokivesi eivät estä asukkaita sukeltelemasta veteen, peseytymässä siellä.

Yläviistosta sillan päältä autosta katsottuna alue näyttää slummilta, mutta lähempää näkee myös kivoja juttuja. Esimerkiksi monin paikoin värikkäät maalaukset koristavat talojen seiniä. Alueella on mukavia oleskelutiloja. Ja ennen kaikkea, täällä asuu iloisia ihmisiä.

Illan hämärtyessä jokiranta täyttyy leijan lennättäjistä. Siihen ei ole lähdetty pelkästä päähänpistosta vaan monella on veivattavat kaapelikelat, joilla he liikuttelevat leijoja, jotka ovat arviolta jopa sadan metrin korkeudessa taivaalla. Monet lennättäjät ovat aikuisia miehiä.

Toiset heittävät kalaverkkoja, esittävät satunnaiselle matkaajalle saalistaan.

Leijapoika.

Pontianak on hyvin monikulttuurinen, vaikka muslimien ehdoilla moni asia täällä tapahtuu. Ravintolat mainitsevat olevansa halal-ystävällisiä, olutbaaria en ole vielä Indonesiasta löytänyt. Alueella on myös runsaasti kiinalaisia.

Siksi yllättävintä nähdä keskustan tuntumassa valtava, moderni kirkko, St. Joseph Cathedral. Suomeksi ehkäpä Pyhän Joosefin katedraali.

Puinen Masjid Jami -moskeija on vuodelta 1771.

Katedraali on nykymuodossaan 2010-luvulta ja melkein voisi olla vaikkapa oopperatalo.