Singkawang

Ei sen näin pitänyt mennä.

Ihmettelin ravintolan tiskillä ruokalistaa, josta en ymmärtänyt mitään. Vieressäni oli paikallinen nainen, joka osasi vähän englantia. Tämä tarkoittaa riisiä, tämä nuudelia, tuossa on hedelmämehua, hän esitteli listaa.

Okei, nuudelikeitto maistuisi. Ja tämäkö on kananmuna?

Tilasin ja yritin maksaa. Ei tarvitse, maksoin jo, minua opastanut nainen sanoi hymyillen.

Mitä siihen voisi vastata, paitsi tietenkin terima kasi. Siinä onkin kaikki mitä indonesiaksi nyt irtoaa. Kiitos.

Ei liene sopivaa sanoa, että olen sinua paljon rikkaampi, epistä että köyhä paikallinen maksaa vierailevan porhon ruokailun. Vaikka tietenkin se on täysin epistä.

Paikallisten suosimassa kiinalaisravintolassa annokseni maksoi noin 2 euroa. Indonesian hintatasoon soveltaen länsituristeille se on pähkinöitä mutta paikalliselle varmaan vastaava kuin mulle olisi lounaan tarjoaminen ventovieraalle Turussa.

Nyt olen toista päivää Kalimantanissa, Indonesian puolella suurta Borneon saarta. Olen vähän Turkua isommassa Singkawangissa. Oletan, että kukaan tuttavapiiristäni ei ole täällä käynyt. Uteliaan vieraanvaraisesta kohtelusta päätellen täällä ei kovin usein näe länsimaalaisia ihmisiä, itse en ole tavannut vielä ainuttakaan.

Tällaisessa kaupungissa on kiva vaan kuljeskella katuja, pysähdellä, ihmetellä, ottaa kuvia. Paikalliset ovat kuin eivät huomaisikaan, mutta kun heitä kohti katsoo, takaisin tervehditään iloisesti.

Eilen illalla tilasin grab-palvelusta taksin ja odottelin sitä ravintolan ulkopuolella, puolet ravintolan henkilöstöä tuli varmistamaan, että onnistun.

Taksikyytiä odottamassa.

Majapaikkani on siisti, iso huone. Suihkusta toki tulee vain kylmää vettä, mutta yli 30 asteen helteessä se ei juuri haittaa. Vessakin on länsimallinen pytty, mutta paperia piti erikseen pyytää. Käytössä olisi iso saavi ja vesihana, mistä tunnistaa paikallisten hygieniatavat.

Samassa pihapiirissä asuu "hotellin" omistajan isä. Omistaja itse puhuu suht hyvin englantia ja hänen lapsensakin ovat piipahtaneet paikalle. 

Majapaikan pihalta.

Singkawang on Indonesian kiinalaisin kaupunki. Asukkaista 40 prosenttia on kiinalaistaustaisia. Kiinalaiset riensivät Kalimantanin länsirannalle aluksi kullankaivajiksi ja tekemään bisnestä ja rakensivat tämän kaupungin.

Keskustassa on yhä 1800-luvun rakennuksia kiinalaisten ja myöhemmin hollantilaisten siirtomaaherrojen jäljiltä. Pyhiä rakennuksia on niin muslimien, buddhalaisten kuin kristittyjen tarpeisiin ja satunnaisten matkaajien ihasteltavaksi.

Fransiskus Assisilaisen kirkko.

Vihara Tri Dharma Bumi Raya, kaupungin tärkein kiinalainen temppeli, oikealla 1950-luvun kiinalaisten tekemä rakennus, nyt ravintola.

 

Masjid Raya -moskeija. Liekö etualan rakennelmat moskeijan laajennusta?

Fransiskus Assisilaisen kirkko 1900-luvun alusta on tyylikäs. Kirkon maalauksista valtaosa käsittelee Kristuksen ristiinnaulitsemista.

Massiivisin on kuitenkin muslimien Masjid Raya. Minareetit nousevat korkealle ja hallitsevat keskustan katunäkymää.

Kiinalaisten temppelejä täällä silti on eniten.

Kiinalaistemppeli viereisen ravintolan yläkerrasta kuvattuna.

...eli näistä ikkunoista.

Käärmeelle kävi huonosti.

Aamupalalla.

Hedelmätiskillä.