Orankien jäljillä

Rebaldo saapuu katsomon reunalle kuin tuleva kuningas, mitä hän todennäköisesti onkin.

Harapanin ruokintapaikalla banaanit pysyvät yhä piilossa, mutta Rebaldo on oppinut, että tähän aikaan päivästä niitä tulee.

Rebaldo ottaa vahvoilla käsillään kiinni kahden puun rungoista, joiden väliin hän jää itse. Tällainen väki tänään paikalla, hän tuntuu pohtivan, kun katse käy kohti muutamakymmenpäistä ihmisjoukkoa.

Rebaldo irrottaa vasemman kätensä ja siirtää sen saman puun rungolle, jossa oikea käsi jo on. Pari nopeaa askellusta ylöspäin pitkin puun runkoa. Sen jälkeen Rebaldo irrottaa vasemman kätensä ja katsahtaa yläilmoista alaspäin. 

Äkkiä oranki heilauttaa itsensä eteenpäin, ja pian hän onkin läheisen puun latvuksissa. Täälläkin on hyvä odottaa banaanilastia.

Tanjung Puting -luonnonpuisto Borneolla lienee maailman tärkein paikka orankien tulevaisuuden ja ylipäänsä säilymisen kannalta. Oranki on yksi kolmesta suuresta apinalajista vuorigorillan ja simpanssin ohella.

Orangin on selvitetty olevan geeniperimältään kaikkein lähinnä ihmistä.

Orankeja elää ainoastaan Borneolla ja Sumatralla. Borneonorankeja on arviolta 40 000 ja sumatranorankeja 7 000. Eläimet luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiksi.

Suurin ongelma orangeille on, että niiden elintila kapenee kovaa vauhtia.

Orangit elävät noin 50-vuotiaiksi. Emo huolehtii poikasta pitkään, jopa seitsemän vuotta. Synnytyksestä seuraavan lapsen saamiseen kestää vähintään viitisen vuotta.

Borneolla elävien orankien määrän on arvioitu vähentyneen kolmen sukupolven aikana viidennekseen.

Syynä ovat ihmisten toimet, kuten metsänhakkuu ja viljelyn, esimerkiksi palmuöljyn lisääminen.

Harapanin keskuksen väki kantaa kaksi isoa säkillistä banaaneja ja kippaa ne puulaverille. Ensimmäiset orangit saapuvat apajille henkilökunnan vielä ollessa paikalla.

Tanjung Putingin luonnonpuistossa on kolme orankien ruokinta-asemaa. Orangit elävät vapaina sademetsässä, mutta he ovat oppineet, mistä ruokaa saa helpoiten.

Tänne myös on tuotu orankeja, jotka ovat aiemmin olleet hoitokeskuksissa. Aikanaan orankipentuja otettiin lemmikeiksi, mikä on ehdottomasti kiellettyä, ja rangaistukset ovat tuntuvat. Esimerkiksi tällaisia vapautettuja orankeja on ensin pitänyt valmentaa luonnossa pärjäämiseen ja sen jälkeen antaa eläimelle pehmeä laskeutuminen eli lähellä olevat ruokintapaikat.

Kun luonnonpuistossa jatkaa venematkaa yhä kapenevaa Sekonyer-jokea, lopulta saavutaan Camp Leakeyhin. Paikka perustettiin ensimmäisenä orankien tutkimuskeskukseksi 1971 tutkija Louis Leakeyn mukaan.

Sittemmin Tanjung Puting on saanut kaksi muuta keskusta, Harapanin lisäksi Pondok Tanggui.

Oppaani Joyn kanssa menossa Camp Leakeyn ruokintapaikalle.

Tutkimuskeskuksille tärkeä tulonlähde ovat turistit, jotka kuljetetaan paikallisilla veneillä, klotokeilla orankien luokse.

Veneet ovat eräänlaisia täysihoitolaitoksia. Olo on kuin siirtomaaherralla, kun koko veneen yläkerta on omassa käytössäni. Kaksi lepotuolia, joissa ihastella sademetsäisen jokimaiseman raukeutta ja satunnaisia eläimiä, esimerkiksi hassunkurisia nenäapinoita.

Henkilökuntaan kuuluu opas, kapteeni sekä hänen apumiehensä ja kokki, joka loihtii päivittäin kolme herkullista ateriaa. Veneessä on suihku ja vessa.

Kolmen päivän reissu oli ihan parasta luksusta.

Kolmen päivän ajan tämä oli kotini. Ruokapöytä, sänky ja löhötuolit. Hyttysverkkokin oli öisin. Luksusta jos mikä!

Mutta palataan Harapaniin, jossa banaanilava on kerännyt jo joukon orankeja. Eläimet kuorivat banaanin näppärästi ennen kuin laittavat sen suuhunsa. Viimeisille ruokailijoille ateriaksi jää enää pelkät kuoret.

Rebaldo on 22- vuotias. Lauman kuningas Roger on 37-vuotias, mutta hän ei tänään näyttäydy.

"Roger ei käy joka päivä. Hän on varmaan löytänyt ruokansa tänään muualta", arvioi Joy, joka toimii oppaanani.

Orangeilla on vahva hierarkia. Kun Rebaldo jossain vaiheessa todennäköisesti haastaa Rogerin, taistelun häviäjä poistuu laumasta.

Yleisö ruokintapisteellä kohahtaa, kun takaviistosta kuuluu puiden rapinaa ja kiljuntaa. Puussa istuu Mawar, joka hoitaa puolitoistakuukautista pentuaan. Mawarin aiempi pentu, noin 10-vuotias Melati syö taaempana omaa banaaniaan.

Melati haluaisi tehdä tuttavuutta pikkusiskoonsa, mutta huolehtivainen emo sihisee eikä päästä ketään lähelleen.

Mawar ja vauva, 1,5 kuukautta.

Melati.

Kaikkein elävimmäksi ruokintapaikaksi osoittautuu Pondok Tanggui, jossa orankien hierarkia käy ilmeiseksi. Kun lauman kuningas Albert saapuu paikalle, nuorempi uros poistuu välittömästi paikalta.

Alkaa kova vipellys kun monikymmenpäinen makakilauma saapuu apajille. Albert ei reagoi mitenkään pikkuapinoihin, jotka kisailevat keskenään ja loikkivat nopeasti puihin banaanisaalis mukanaan.

Naaraillakin on oma kilpailunsa. Nuorempi väistyy suosiolla, kun vanhempi naaras saapuu paikalle. Nuorempi jää surullisen näköisenä nojaamaan läheiseen puuhun ja odottaa tilanteen etenemistä.

Nuorempi naaras odotti kiltisti vuoroaan.

Kummallakin naaraista on pienet pennut kiinni pitkissä karvoissaan. Vanhemman naaraan pentu on jo päässyt pois "pilttivaiheestaan" ja maistelee banaania emonsa suojissa.

Lopulta viimeinenkin oranki poistuu. Kiipeää puunrunkoa, heilauttaa itsensä eteenpäin. Taaempana suhahtaa puunlatva, pian sekin asettuu liikkumattomaksi.

Näissä maisemissa kelpasi!

Jouduimme kolariin. Kapealla väylällä vastaan tulleen klotokin katto romahti törmäyksessä. Oma laivamme oli tukevampaa tekoa.

Kapteenimme Adang Friday kiinnittää klotokia ruokailun ajaksi.