Tulivuorimaisema

Bromo ei ole kuvan keskeisin vaan vasemmassa reunassa tupruttava tulivuori.

Lähivalot eivät paljon näkyvyyttä anna. Kuljettaja ei taida näkyvyydestä piitata, osaa nämä kumpareet ulkoa. Pienet kuopat ja heinikot.

Vieressä istujaa vähän hirvittää, turvavyötöntä.

Toyota-maasturinsa (jota voinee jatkossa kutsua yleisnimenä jeepiksi) kulkee nyt vinhasti. Moni hitaampi jeeppi jää kuin jalkoihin kuskimme kiihdyttäessä omia reitinvalintojaan.

Yö on pilkkopimeää.

On kuin olisi mukana Paris-Dakar -rallissa. Jeeppien sarjassa.

Yöllä meno tuntui hurjemmalta. Paluumatkalla valoisalla näytti tältä.

Jeeppimme.

Tuntia myöhemmin tunnelma on jälleen absurdi, mutta ihan erilaisella tavalla.

On yhä pimeä. Tähdet taivaalla ovat kirkkaampia kuin millaisina niitä muistan Suomessa aikoihin nähneeni. Kuljeskelen jyrkän harjanteen reunalla kapeaa tietä. Alaviistossa häämöttävät kylän valot. Kauempana näkyy hahmoina vuorten ääriviivoja.

On hiljaista, ja on kuin olisin täällä yksin. Mutta jos juuri nyt joku sytyttäisi valot, voisi havaita, että pitkulaisen harjanteen päällä ja reunoilla, siellä ja täällä, kuljeskelee jopa toista tuhatta ihmistä.

Kaikilla on sama suunnitelma: etsiytyä parhaille paikoille ihastelemaan ja kuvaamaan maisemaa, joka auringonnousun hetkillä avautuu Bromo-tulivuoren suuntaan.

Itäisellä Jaavalla ollaan, keskeistä Indonesiaa. Nimensä Bromo on saanut hindujumala Brahman mukaan. Brahman kunniaksi tulivuoren juurella on patsas.

Malangin kaupungista Bromo on kartalla vajaan 50 kilometrin päässä, mutta matka nelivetoautolla kestää parisen tuntia.

Jeepin nelivetovoimaa tarvitaan tänne päästäkseen. Aluksi matka kulkee kapeita, jyrkkiä teitä ylöspäin. Sen jälkeen edessä on autiomaan kaltainen tasanko, joka on pinnalta pehmeää laavahiekkaa. Sitä matkantekoa kuvailin tekstini aluksi.

Malangista lähdimme yöllä yhdeltä. Kolmelta saamme jeepin parkkiin tien poskeen, kuskin arvion mukaan 300 muun jeepin joukkoon.

Olin aliarvioinut sään. Ylhäällä lämpöasteita on 10, ja tuuli puhaltaa koleana.

Onneksi paikalliset ovat tuotteistaneet jutun. Rinteessä on väkeä vuokraamassa toppatakkeja. 30 000 rupialla lähtee (2 euroa), ja tartun heti tilaisuuteen. Toppatakki ja sortsit, sentään kunnon kengät.

Tien varressa on rivistö telttakatoksia, joista tarjolla on purtavaa. Tilaan nuudeliaterian ja kahvin. Auringonnousuun on vielä yli tunti, ja lämmittelyhetki tekee terää.

Kingkong-kukkulalla maiseman ihastelijoita oli jopa tuhat.

Aamuvarhaisen ensimmäinen kuva.

Kannatti odottaa ja vaivautua. 2300-metrinen Bromo ei varsinaisesti näytä tulivuorelta, mutta sieltä pulppuava "pilvi" paljastaa kohteen.

Vaalea vana haituvaa lipuu hitaasti maisemassa oikealle. Taaempana matalalla roikkuvat, oikeat pilvet luovat maisemaan syvyyttä. Niiden takana on perinteisen tulivuoren näköinen huippu, josta sieltäkin tupruttelee. Lienee vajaat 3700-metrinen Semeru.

Valo lisääntyy nopeasti, ja maisema saa joka hetki uudet värit. 

Näkymä lienee Indonesian "koli", maan monista matkailumainoksista tuttu.

Aamun auettua jeeppikolonnat jatkavat serpentiiniteitä alamäkeä kohti tasankoa. Seuraava etappi on kurkata Bromon sisuksiin.

Kilometrin kävely nousevaa laavatasankoa. Portaat, joissa saa kävellä jonossa ja hitaasti.

Ollaan vuoren reunalla. Alhaalla suhisee ja kohisee, höyryävä pilvi suihkuaa ylöspäin ja nostaa mädän kananmunan hajua. Rikkikaasut osuvat nenään pistävinä, kun tuuli kohdistaa pilven sopivasti. Pitää hetki kääntää selkä ja astua askel poispäin.

Taustalla öinen näköalakukkula Kingkong Bromolta kuvattuna.

Itäisellä Jaavalla on runsaasti kauneutta. Yksi kauneimmista on Tumpak Sewu. Vesiputous muodostaa puoliympyrän, ja pohjalta katsoen se on lumoava.

Toki siellä myös kastuu, vaikkei putouksen alle kävele. Ilmavirta suihkuttaa vettä lähes kaikkialle.

Paikka on etenkin aasialaisten suosikki. Putousmaisemassa on useita selfiekielekkeitä, joihin pitää hetki jonottaa. 

Tumpak Sewuun laskeuduttiin jyrkästi.

Malangissa kiinnostavinta oli käydä värikkäissä kylissä. Entinen Jodipanin slummialue sai väriä ja uuden elämän, kun paikalliset aktivistit kunnostivat ja maalsivat aluetta kirkkain värein. Nyt siellä kulkijoille tulee hymy kasvoille ja asukkaiden elinolot ovat huomattavasti kohentuneet.

Malangissa on kiva irkkubaari, harvinaisuus tähänastisella reissullani.

Vielä muutama kuva Malangin arjesta.