Temppelin sisältä kuuluva monotoninen rummutus täyttää tihkusateisen ilman. Joukko noviiseja laulaa pihalla sivurakennuksen katoksen alla. Temppelin terassilla varttuneempi munkki aloittaa kurkkulaulun. Muut munkit yhtyvät lauluun ja seuraavat johtajaansa sisälle temppeliin.

Munkit ovat pukeutuneet tummanpunaisiin kaapuihin. Osalla heistä on päässään lakki, jonka laelta kaartuu eteenpäin turkistöyhtö vähän kuin Indiana Jones -elokuvan paholaisen palvojilla.

Kun munkit ovat istahtaneet paikoilleen värikkääseen buddhatemppeliin, joku vetää punaisenkirjavan verhon oviaukon eteen. Kukaan ei silti estä kuuntelemasta sen takaa.

Koko ajan temppelin ympäri kävelee pyhiinvaeltajia. Sinisävyisissä, hopeisissa, harmaissa, monenkirjavissa vaatteissaan. Monet ovat suojanneet päänsä korkeilla pipon tyyppisillä lakeilla. Naiset ovat solmineet palmikkonsa takamuksen kohdalla kiinni toisiinsa.

Olen Xiahessa, jossa on merkittävin tiibetiläinen luostari Lhasan ulkopuolella. Xiahe ei sijaitse varsinaisen Tiibetin alueella vaan Etelä-Gansussa. Alue on historiallisesti tiibetiläisaluetta. Täällä tiibetiläiset voivat harjoittaa lama-uskontoaan paljon vapaammin kuin varsinaisessa Tiibetissä, jossa kiinalaisten valvonta on tiukkaa.


Labrangin luostarin ympäri kulkee kolmen kilometrin pyhiinvaellusreitti, joka kerää tiibetiläisiä läheltä ja kaukaa. Reitin varrella on 1174 rukousmyllyä, joita pyöräyttämällä saa lähemmän yhteyden taivaaseen. Myllyt pyörivät lähes yhtenään, sillä pyhiinvaeltajia on melkein jonoksi.





Pitaa kokeilla.

Toista metria korkeassa monenkirjavassa myllyssä on muutama puola, joista myllylle voi antaa lisää vauhtia. Noin sadan myllyn jälkeen huomaan, että oikea käteni alkaa puutua. Ehkä uskoni ei ole riittävä tähän. Vielä.

Paikallisilla uskoa riittää. Osa kulkijoista on varmaan lähemmäs satavuotiaita. Askel on silti määrätietoinen, katse tiukasti suoraan eteenpäin. Kumara ryhti kertoo, etta nämä ihmiset ovat tottuneet kantamaan raskaita taakkoja.

Reitin varteen osuu muutama valkea pagoda (meneekö nyt termi pieleen?), joiden ympäri kuuluu kävellä kymmeniä kierroksia.

Tosiuskovaiset nostavat kädet ylös, pudottautuvat polvilleen, jatkavat makuulle, nostavat kädet suoriksi eteensä ja taivuttavat ne koukkuun. Ja takaisin. Sen jälkeen puoli metriä vasemmalla ja sama uudelleen. jne jne. Heidän uskonsa näyttää vähän samalta kuin suomalaisten salijumppausko.



Tihkusateisella kadulla vastaan tulee tutuhko ääni. Paikallinen jätteen- tai jonkun muun keräysauto ilmoittaa tulostaan samankaltaisella äänellä kuin kotoinen jäätelöauto. Melodiakin kuulostaa tutulta...

Hmm... Joulupukki matkaan jo käy... ei kun Kulkuset... Tämähän on joku joululaulupotpuri. Very merry christmas... En juuri täällä näitä sävelkuvioita kuvitellut kuulevani, Turun tavarataloissa ehkä jo...

Ja illalla syömään. Paikallinen paimentolaisravintola tarjoaa sitkeällä jakinlihalla höystettyä nuudelisoppaa. Ruokapaikan pöytien ympärillä pieni poika opettelee luistelemaan kirkkaan sinisillä rullaluistimilla. Sellaisilla kenkään kiinnitettävillä, joissa on kaksi pyörää edessä ja takana.