Tänään piti pukea ylle paitsi pitkähihainen paita myös takki. Sää vaihtui syksyiseksi nopeasti. Toissapäivänä Hotanista lähtiessäni lämpöä oli 27 astetta. Nyt Urumqissa ei ole kymmentäkään.

"Urumqissa on vain kaksi vuodenaikaa: kesää kestää kuusi kuukautta, jonka jälkeen alkaa kuusi kuukautta kestävä talvi", tiivisti virkailija museossa.

"Talvi alkoi eilen", hän virkkoi.

Eilen täällä satoi rajusti. Tänään vähän tihkutti hetken.

Urumqi pitää maailman kärkisijaa ainakin yhdessä tilastossa. Mistään muusta kaupungista ei ole yhtä pitkä matka merelle. Merelle täältä on matkaa noin 2650 kilometriä.

Mikähän kunta on Suomen ykkönen. Lankeaako kunnia ehkä Kuhmon suuntaan vai onko Sodankylän seudulta pitempi matka lähimmälle merelle?

Urumqi on mahtipontinen, kiinalainen kaupunki, vaikka se onkin uiguuripohjaisen Xinjiangin pääkaupunki.


Kaupungissa on lähes kolme miljoonaa asukasta, joista enää hyvin pieni osa on uiguureja.

Harvoja uiguureita, joita 2006 näin Urumqissa, Xinjiangin pääkaupungissa.

Tämä blogipostaus on vuodelta 2006, ja tilanne lienee tänään, vuonna 2020, paljon dramaattisempi. Voi olla, että kaupungista ei uiguureja löydy hakemallakaan.

Urumqin keskustan kadut jäävät syvälle pilvenpiirtäjien varjoon, ja uusia moderneja taloja rakennetaan koko ajan. Kaupunkia halkoo pylväitten varaan muiden katujen yläpuolelle rakennettu leveä tie Shanghain malliin.

Urumqissa on kuitenkin mainio Xinjiangin historiaa esittelevä museo. Museo onkin ainoa tapa tutustua esimerkiksi muinaisen suurkaupungin Loulanin menneisyyteen. Loulan kun on Kiinan ydinkoealuetta.

Loulanista onkin museon helmi, Loulanin kaunotar. Yli 2000 vuotta vanha neitokainen on muumioituneena säilynyt erinomaisesti. Esimerkiksi hänen hiuksensa ovat yhä jäljellä hyväkuntoisen oloisina.

Vitriinin sisällä on myös 2800-vuotias pariskunta, joka löydettiin 20 vuotta sitten. Miehellä on jäljellä jopa parta, ja naisen palmikot ulottuvat pitkälle puoliselkään.

Taklamakanin autiomaan kuiva ilmasto on täydellinen säilömään vainajat.

Näin tänään todennäköisesti vähän tuoreemman vainajan. Kun kävelin museosta kohti keskustaa, kadun reunalla makasi oudossa asennossa vanha mies. Hänellä oli ote kainalosauvasta, mutta jalat olivat oudosti vääntyneet.

Muutama paikallinen oli pysähtyneenä hänen luokseen, mutta he jatkoivat matkaansa.

On perjantai-ilta. Taidan poiketa baariin, jollaisessa viimeksi kävin Islamabadissa. Urumqissa nimittäin olen ensimmäistä kertaa nähnyt baarin sitten Islamabadin.

Kuvia Urumqista.