Atahualpalla oli hyva fiilis. Takana oli pitka sisallissota omaa veljea Huascaria vastaan. Atahualpa oli voittanut sodan, ja han oli nyt inkakuningas.
Suuri inkakuningas. Pian osoittautuisi, etta han oli viimeinen suuri inkakuningas.
Inkojen valtakunta ulottui pohjoisessa nykyisen Etela-Kolumbian alueelle. Valtakunnan etelainen raja oli tuhansien kilometrien paassa nykyisen Chilen keskiosassa.
Atahualpa saattoi rentoutua. Han majaili Perussa Cajamarcan lahella kuumien lahteiden huomassa, jossa oli hyva laakita taisteluissa syntyneita haavoja.
Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.
Atahualpa sai viestin, joka oli ihan kamala: espanjalaiset ovat lahella.
481 vuotta 11 kuukautta 3 paivaa myohemmin lillun samaisen lahteen haudutuksessa. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, jossa on allas suunnilleen kokoa 1,5x1,2 metria.
Pelkastaan maan alta pulppuavaa kuumaa vetta ei voi altaaseen ohjata. Vesi on jopa 80-asteista ja aiheuttaa nopeasti palovammoja.
Ulkona on hoyryavia altaita, joista tuoksahtaa mata kananmuna. Altaiden vieressa on varoituksia. Sinne ei pida menna.
Katson seinan uudehkoja kaakeleita ja mietin, mista katon mustat pilkut ovat tulleet.
Ja etta mahtoikohan Atahualpa katsella maailman menoa samassa paikassa.
Cajamarcan kaupunki oli lahes tyhjillaan espanjalaisten saapuessa.
Francisco Pizarron joukot eivat olleet suuria. Hanella oli matkassa 168 sotilasta, jotka jaivat odottamaan kaupungin keskustaan Atahualpan iskua.
On espanjalaisillakin saattanut olla perhosia vatsassa, silla he tiesivat saavansa pian vastaansa 40000, jopa 80000 soturia.
Mutta espanjalaiset pitivat pintansa. Kun kirvein ja linkoin varustautuneet intiaanit lahestyivat Cajamarcaa, he kohtasivat ensimmaista kertaa sotilaita, joilla oli kanuunoja ja muita tuliaseita seka hevosia, joiden selasta he pitivat pitkilla miekoillaan inkat etaalla.
Espanjalaiset perustelivat inkapaallikolle olevansa Jumalan lahettamia, eraanlaisia aikansa Isis-joukkoja siis.
Lopulta Atahualpa joutui antautumaan. Viimeisena epatoivoisena keinona han paatti luovuttaa mahtavia kultavarantojaan espanjalaisille. Han kerasi 6000 kilon edesta kulta- ja 12000 kilon edesta hopeaesineita. Metallit sulatettiin, ja espanjalaiset saivat valtavat haluamansa.
Ja maailma menetti mittamattomasti arvokkaita esineita.
Vankina ollut Atahualpa lahetti viela viimeisena keinonaan viesteja Quitoon, joissa han pyysi sotureita pelastamaan hanet.
Espanjalaiset vastasivat kovalla. Atahualpa tuotiin Cajamarcan keskustan aukiolle, jossa hanet poltettiin.
Tana paivana Cajamarcan laaja tori on vihrea, ja sinne on istutettu muutamia lehtipuita. Keskella toria on suihkulahde, joka rakennettiin Kolumbuksen matkojen 200-vuotispaivana 1692.
Nailla seuduilla kaikkien kaupunkien keskustorien nimi on Plaza de Armas (aseiden aukio), johtuneekohan nimi Cajamarcan torilla aikanaan kaydysta taistelusta?
Plazan ymparilla on koristeellisia kirkkoja, ja lahettyvilla on kukkula, josta torille on mainiot nakymat.
Samankaltainen vaan paljon pienempi tori, tietenkin Plaza de Armas on viehattavassa Leymebambassa.
Leymebamba on kaukana kaikesta. Siella asuu noin tuhat ihmista.
Iltapaivan lahetessa hamaraa pojat potkivat jalkapalloa, tytot pelaavat lentopalloa, naiset istuvat kadunvarrella talojensa edustalla ja kutovat ja miehet istuvat muuten vaan. Kirjavat kanat hyppelehtivat ympariinsa ja kulkukoirat naykkivat kulkijan pohkeita.
Tulee mieleen, etta aika kummallisissa paikoissa jotkut ihmiset asuvat. Joku saattaa myos miettia, etta kummissa paikoissa joku viitsii reissata.
Leymebamba on vahvaa Chachapoyas-aluetta. Kaupungista on vajaan kolmen tunnin kavelymatka kukkuloille Congona-nimiseen paikkaan, jossa on noin tuhannen vuoden takaisia rakennelmia. Pyoreita, kivisia taloja.
Osa rakennuksista on niin pahasti puskissa, etta tuntuu melkein kuin itse tekisin jonkun merkittavan loydon juuri nyt.
Erityisen merkittavan loydon teki pari alueen maanviljelijaa Lagoon de Condoresissa 20 vuotta sitten. Syrjaisella seudulla sijainneissa luolissa ja kivirakennelmissa oli satojen ihmisten hautapaikat. He loytyivat sielta muumioituneina.
Nyt muumioita voi ihmetella ja vahan pelastyakin loydon kunniaksi Leymebamban kulmille rakennetussa museossa.
Itse loytopaikalle olisi maratonin mittainen kavelymatka. Siihen eivat omat evaani riittaneet.
Leymebambasta Cajamarcaan on 240 kilometria. Kaupunkien valinen tie on yksi kauneimmista missa olen ollut.
Korkeimmillaan kaydaan 3700 metrissa, ja valilla laskeudutaan muutaman sadan metrin korkeuteen Marañon-joen varrelle.
Mutkainen matka kestaa kahdeksan tuntia.
Tata reittia ei voi suositella korkean paikan kammoisille, mutta kauniimpia maisemia saa hakea.
Suuri inkakuningas. Pian osoittautuisi, etta han oli viimeinen suuri inkakuningas.
Inkojen valtakunta ulottui pohjoisessa nykyisen Etela-Kolumbian alueelle. Valtakunnan etelainen raja oli tuhansien kilometrien paassa nykyisen Chilen keskiosassa.
Atahualpa saattoi rentoutua. Han majaili Perussa Cajamarcan lahella kuumien lahteiden huomassa, jossa oli hyva laakita taisteluissa syntyneita haavoja.
Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.
Atahualpa sai viestin, joka oli ihan kamala: espanjalaiset ovat lahella.
 |
| Taiteilijan nakemys inkakuningas Atahualpasta. |
481 vuotta 11 kuukautta 3 paivaa myohemmin lillun samaisen lahteen haudutuksessa. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen, jossa on allas suunnilleen kokoa 1,5x1,2 metria.
Pelkastaan maan alta pulppuavaa kuumaa vetta ei voi altaaseen ohjata. Vesi on jopa 80-asteista ja aiheuttaa nopeasti palovammoja.
Ulkona on hoyryavia altaita, joista tuoksahtaa mata kananmuna. Altaiden vieressa on varoituksia. Sinne ei pida menna.
Katson seinan uudehkoja kaakeleita ja mietin, mista katon mustat pilkut ovat tulleet.
Ja etta mahtoikohan Atahualpa katsella maailman menoa samassa paikassa.
 |
| Cajamarcan toriaukiolla on kayty yksi maailmanhistorian merkittavista taisteluista. Nyt tori nayttaytyy idyllisena. |
Cajamarcan kaupunki oli lahes tyhjillaan espanjalaisten saapuessa.
Francisco Pizarron joukot eivat olleet suuria. Hanella oli matkassa 168 sotilasta, jotka jaivat odottamaan kaupungin keskustaan Atahualpan iskua.
On espanjalaisillakin saattanut olla perhosia vatsassa, silla he tiesivat saavansa pian vastaansa 40000, jopa 80000 soturia.
Mutta espanjalaiset pitivat pintansa. Kun kirvein ja linkoin varustautuneet intiaanit lahestyivat Cajamarcaa, he kohtasivat ensimmaista kertaa sotilaita, joilla oli kanuunoja ja muita tuliaseita seka hevosia, joiden selasta he pitivat pitkilla miekoillaan inkat etaalla.
Espanjalaiset perustelivat inkapaallikolle olevansa Jumalan lahettamia, eraanlaisia aikansa Isis-joukkoja siis.
Lopulta Atahualpa joutui antautumaan. Viimeisena epatoivoisena keinona han paatti luovuttaa mahtavia kultavarantojaan espanjalaisille. Han kerasi 6000 kilon edesta kulta- ja 12000 kilon edesta hopeaesineita. Metallit sulatettiin, ja espanjalaiset saivat valtavat haluamansa.
Ja maailma menetti mittamattomasti arvokkaita esineita.
Vankina ollut Atahualpa lahetti viela viimeisena keinonaan viesteja Quitoon, joissa han pyysi sotureita pelastamaan hanet.
Espanjalaiset vastasivat kovalla. Atahualpa tuotiin Cajamarcan keskustan aukiolle, jossa hanet poltettiin.
 |
| Cajamarcaa voi ihailla vaikkapa Cerro Santa Apolonia -kukkulalta. |
Tana paivana Cajamarcan laaja tori on vihrea, ja sinne on istutettu muutamia lehtipuita. Keskella toria on suihkulahde, joka rakennettiin Kolumbuksen matkojen 200-vuotispaivana 1692.
Nailla seuduilla kaikkien kaupunkien keskustorien nimi on Plaza de Armas (aseiden aukio), johtuneekohan nimi Cajamarcan torilla aikanaan kaydysta taistelusta?
Plazan ymparilla on koristeellisia kirkkoja, ja lahettyvilla on kukkula, josta torille on mainiot nakymat.
 |
| Laymebamban tori on pieni ja viihtyisa. |
Samankaltainen vaan paljon pienempi tori, tietenkin Plaza de Armas on viehattavassa Leymebambassa.
Leymebamba on kaukana kaikesta. Siella asuu noin tuhat ihmista.
Iltapaivan lahetessa hamaraa pojat potkivat jalkapalloa, tytot pelaavat lentopalloa, naiset istuvat kadunvarrella talojensa edustalla ja kutovat ja miehet istuvat muuten vaan. Kirjavat kanat hyppelehtivat ympariinsa ja kulkukoirat naykkivat kulkijan pohkeita.
Tulee mieleen, etta aika kummallisissa paikoissa jotkut ihmiset asuvat. Joku saattaa myos miettia, etta kummissa paikoissa joku viitsii reissata.
 |
| Congonassa voi loytaa kiviraunioita. Hienointa reissussa kuitenkin on viiden tunnin patikointi kauniissa vuoristossa. |
 |
| Congonaan lahdettaessa pitaa heti nousta korkealle Leymebamban ylapuolelle. |
Leymebamba on vahvaa Chachapoyas-aluetta. Kaupungista on vajaan kolmen tunnin kavelymatka kukkuloille Congona-nimiseen paikkaan, jossa on noin tuhannen vuoden takaisia rakennelmia. Pyoreita, kivisia taloja.
Osa rakennuksista on niin pahasti puskissa, etta tuntuu melkein kuin itse tekisin jonkun merkittavan loydon juuri nyt.
Erityisen merkittavan loydon teki pari alueen maanviljelijaa Lagoon de Condoresissa 20 vuotta sitten. Syrjaisella seudulla sijainneissa luolissa ja kivirakennelmissa oli satojen ihmisten hautapaikat. He loytyivat sielta muumioituneina.
Nyt muumioita voi ihmetella ja vahan pelastyakin loydon kunniaksi Leymebamban kulmille rakennetussa museossa.
Itse loytopaikalle olisi maratonin mittainen kavelymatka. Siihen eivat omat evaani riittaneet.
 |
| Tie Leymebambasta Cajamarcaan ei sovi heikkohermoisille. |
Leymebambasta Cajamarcaan on 240 kilometria. Kaupunkien valinen tie on yksi kauneimmista missa olen ollut.
Korkeimmillaan kaydaan 3700 metrissa, ja valilla laskeudutaan muutaman sadan metrin korkeuteen Marañon-joen varrelle.
Mutkainen matka kestaa kahdeksan tuntia.
Tata reittia ei voi suositella korkean paikan kammoisille, mutta kauniimpia maisemia saa hakea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti