Kun laivan kyljessa lukee Titanic VII, ensimmaisena tulee mieleen, ovatko kaikki kuusi edellista uponneet.
Vai kuvastaako laivan nimi perulaista huumorintajua?
Titanic VII nayttaa enemmankin ravintolalaivalta. Alus on Itaya-joen varrella Iquitosin kaupungissa Belenin kaupunginosassa. Jyhkea Amazon virtaa parin kilometrin paassa.
Kun istuu jokitoyraalla kaupungin keskustassa, Itaya kulkee puolen kilometrin paassa. Etenkin illan hamartyessa jokimaisemaa on mukava katsella.
Amazonin, ja samalla Itayan veden pinta vaihtelee vuodenajasta riippuen jopa 15 metria. Sadekaudella joki nousee kaupungin laitaan kiinni.
Kuivalla kaudella on merkillista ihmetella rakennuksia, jotka muistuttavat jattilaishamahakkeja Monet talot ja jopa asuinalueet on rakennettu kymmenmetristen tolppien paalle. Voisi olettaa, etta joen pinnan ollessa korkeimmillaan veden pinta lahestyy rakennusten lattioita.
Jotkut kayttavat toisenlaista taktiikkaa. Kun Belenissa istun pienessa veneessa ja katselen viereista hokkelikaupunginosaa, huomaan etta iso osa rakennuksista kelluu joessa. Veden noustessa talotkin nousevat.
Iso osa Iquitosia on kolonialistista arkkitehtuuria, mutta Belenissa on toisenlaista. Alueella on korttelikaupalla markkinakatuja, joissa tuoksut, hajut ja meno muutenkin ovat kuin Intiasta.
Ayapua-laivalla on toisenlainen tarina. Saksassa 1900-luvun alussa valmistettu alus oli tarkeassa roolissa vuosisadan alussa, jolloin kumi rikastutti Iquitosiin saapuneet lansimaiset pohatat upporikkaiksi.
Kumia ei siihen aikaan saanut mistaan muualta kuin Amazoniassa ja Kongojoen alueella kasvaneista kumipuista. Ennen ensimmaista maailmansotaa eras britti kuitenkin rikkoi aikansa kartellin.
Han salakuljetti kumipuun taimia ja istutti ne Malesian niemimaalle. Siella puu levisi nopeasti, ja alueella kumintuotanto oli niin paljon kaytannollisempaa, etta Amazonian kumintuotanto romahti.
Ayapua on nyt museolaivana, ja siella kavellessa voi kuvitella, millaista oli kumipohattojen elama 1900-luvun alussa. Kun katsoo kuvia sademetsasta, pystyy toisaalta kuvittelemaan myos, millaista oli niiden elama, jotka sen kumin joutuivat keraamaan.
Rahat tietenkin jakautuivat niin, etta valkopukuiset ja -ihoiset hienostelijat saivat kaytannossa kaiken.
Tuosta ajasta kertoo Werner Herzogin elokuva Fitzcarraldo, joka on kuvattu Iquitosissa ja Ayapua-laivassa. Elokuvassa Klaus Kinski esittaa kumiparonia, ja elokuvan tekovaiheet olivat ilmeisen varikkaita.
Laiva on nykyaan museona, ja siella kaynti oli mukava jo siina mielessa, etta huoneet ovat ilmastoituja.
Oppaan kanssa jutustelu oli myos mukavaa, silla hanen englantinsa oli suunnilleen samalla tasolla kuin oma espanjani. Niinpa opetimme toisillemme sanoja samalla kun tutkiskelin vanhoja valokuvia, ruoria, kompassia seka vahanukkeja aikansa sankareista.
Sunnuntaina Perussa oli vaalipaiva. Toivottavasti aluevaalit eivat ole Suomessa ylittaneet uutiskynnysta. Kehittyvien maiden vaaleilla on tapana ryopsahtaa vakivaltaisiksi, ja vasta siina vaiheessa naista kerrotaan ulkomailla.
Iquitosissa paiva oli vilkas. Jonoja alkoi keraantya aanestyspaikoille jo aikaisin aamusta. Mototaksit odottelivat ymparilla kuin saalista etsien, ja poliisit katselivat ymparilleen.
Illan hamartyessa kaduilla kulki mototaksijonoja, jotka riehakkuudessaan muistuttivat Suomen penkkariajeluja. Ilmeisesti keltapaidat olivat voittaneet.
Mitaan mellakantapaista ei nakynyt, mutta taisinkin seurata voittajien vaalivankkureita.
Kolmipyoraisia moottoripyoria, joihin kuljettajan taakse mahtuu kaksi henkea ja joissa usein on 5-6 henkea, on kaupungissa paljon. Autoja ymmarrettavasti on vahemman, silla Iquitos on maailman suurin kaupunki, jonne ei tieta pitkin paase.
Kaupungissa asuu lahes puoli miljoonaa ihmista.
Illan pimetessa keskustassa pyori pienissa autoissaan Disney-hahmoja. Autojen kyydissa oli jannittyneita lapsia. Mutta niin olisin minakin, jos auton kuljettajana olisi Hessu Hopo.
Iquitosin keskustorin, Plaza de Armasin reunalla on kirkko, joka puolestaan on kuin Prinsessa Ruususen linna.
Vai kuvastaako laivan nimi perulaista huumorintajua?
Titanic VII nayttaa enemmankin ravintolalaivalta. Alus on Itaya-joen varrella Iquitosin kaupungissa Belenin kaupunginosassa. Jyhkea Amazon virtaa parin kilometrin paassa.
 |
| Näissä kuvissa ei ole laivoja vaan tolppien päälle ja kelluviksi rakennettuja taloja. |
Kun istuu jokitoyraalla kaupungin keskustassa, Itaya kulkee puolen kilometrin paassa. Etenkin illan hamartyessa jokimaisemaa on mukava katsella.
Amazonin, ja samalla Itayan veden pinta vaihtelee vuodenajasta riippuen jopa 15 metria. Sadekaudella joki nousee kaupungin laitaan kiinni.
Kuivalla kaudella on merkillista ihmetella rakennuksia, jotka muistuttavat jattilaishamahakkeja Monet talot ja jopa asuinalueet on rakennettu kymmenmetristen tolppien paalle. Voisi olettaa, etta joen pinnan ollessa korkeimmillaan veden pinta lahestyy rakennusten lattioita.
Jotkut kayttavat toisenlaista taktiikkaa. Kun Belenissa istun pienessa veneessa ja katselen viereista hokkelikaupunginosaa, huomaan etta iso osa rakennuksista kelluu joessa. Veden noustessa talotkin nousevat.
Iso osa Iquitosia on kolonialistista arkkitehtuuria, mutta Belenissa on toisenlaista. Alueella on korttelikaupalla markkinakatuja, joissa tuoksut, hajut ja meno muutenkin ovat kuin Intiasta.
 |
| Ayapua lojuu kuivalla maalla, silla Amazonin vesi on alhaalla. |
Ayapua-laivalla on toisenlainen tarina. Saksassa 1900-luvun alussa valmistettu alus oli tarkeassa roolissa vuosisadan alussa, jolloin kumi rikastutti Iquitosiin saapuneet lansimaiset pohatat upporikkaiksi.
Kumia ei siihen aikaan saanut mistaan muualta kuin Amazoniassa ja Kongojoen alueella kasvaneista kumipuista. Ennen ensimmaista maailmansotaa eras britti kuitenkin rikkoi aikansa kartellin.
Han salakuljetti kumipuun taimia ja istutti ne Malesian niemimaalle. Siella puu levisi nopeasti, ja alueella kumintuotanto oli niin paljon kaytannollisempaa, etta Amazonian kumintuotanto romahti.
Ayapua on nyt museolaivana, ja siella kavellessa voi kuvitella, millaista oli kumipohattojen elama 1900-luvun alussa. Kun katsoo kuvia sademetsasta, pystyy toisaalta kuvittelemaan myos, millaista oli niiden elama, jotka sen kumin joutuivat keraamaan.
Rahat tietenkin jakautuivat niin, etta valkopukuiset ja -ihoiset hienostelijat saivat kaytannossa kaiken.
 |
| Klaus Kinskin ja Werner Herzogin yhteistyo ei tata elokuvaa tehtaessa aina ollut auvoista. |
Tuosta ajasta kertoo Werner Herzogin elokuva Fitzcarraldo, joka on kuvattu Iquitosissa ja Ayapua-laivassa. Elokuvassa Klaus Kinski esittaa kumiparonia, ja elokuvan tekovaiheet olivat ilmeisen varikkaita.
Laiva on nykyaan museona, ja siella kaynti oli mukava jo siina mielessa, etta huoneet ovat ilmastoituja.
Oppaan kanssa jutustelu oli myos mukavaa, silla hanen englantinsa oli suunnilleen samalla tasolla kuin oma espanjani. Niinpa opetimme toisillemme sanoja samalla kun tutkiskelin vanhoja valokuvia, ruoria, kompassia seka vahanukkeja aikansa sankareista.
Sunnuntaina Perussa oli vaalipaiva. Toivottavasti aluevaalit eivat ole Suomessa ylittaneet uutiskynnysta. Kehittyvien maiden vaaleilla on tapana ryopsahtaa vakivaltaisiksi, ja vasta siina vaiheessa naista kerrotaan ulkomailla.
Iquitosissa paiva oli vilkas. Jonoja alkoi keraantya aanestyspaikoille jo aikaisin aamusta. Mototaksit odottelivat ymparilla kuin saalista etsien, ja poliisit katselivat ymparilleen.
Illan hamartyessa kaduilla kulki mototaksijonoja, jotka riehakkuudessaan muistuttivat Suomen penkkariajeluja. Ilmeisesti keltapaidat olivat voittaneet.
Mitaan mellakantapaista ei nakynyt, mutta taisinkin seurata voittajien vaalivankkureita.
Kolmipyoraisia moottoripyoria, joihin kuljettajan taakse mahtuu kaksi henkea ja joissa usein on 5-6 henkea, on kaupungissa paljon. Autoja ymmarrettavasti on vahemman, silla Iquitos on maailman suurin kaupunki, jonne ei tieta pitkin paase.
Kaupungissa asuu lahes puoli miljoonaa ihmista.
Illan pimetessa keskustassa pyori pienissa autoissaan Disney-hahmoja. Autojen kyydissa oli jannittyneita lapsia. Mutta niin olisin minakin, jos auton kuljettajana olisi Hessu Hopo.
Iquitosin keskustorin, Plaza de Armasin reunalla on kirkko, joka puolestaan on kuin Prinsessa Ruususen linna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti