lauantai 24. marraskuuta 2018

San Cristobal: Mayojen mailla

"Muista sitten, että kirkossa et kuvaa. Sinut voidaan pidättää ja joudut maksamaan tuhansia päästäksesi vapaaksi."

San Cristobal de Las Casasissa olevan hotellini omistajan puheet ovat mielessäni, kun ihmettelen menoa kirkossa.

San Juan Chamulan kirkko, jota sentään ulkoa saa kuvata. 

Olen kymmenen kilometrin päässä San Cristobalista pienessä San Juan Chamulan kaupungissa. Pikkukaupunki on niin sanotusti syvää intiaaniseutua. Täällä asustavat tzotzilit, maya-kansaan kuuluva pieni kulttuuri- ja kieliyhteisö.

Ollaan Chiapasin maakunnassa, Meksikon eteläisimmässä.

Kirkko on katolinen, mutta uskonto on jossakin kristinuskon ja alkuperäiskansan luonnonuskonnon välimaastossa.

Kirkossa ei ole ollenkaan penkkejä, mutta värikkäitä kynttilöitä on. Niitä on lasisissa astioissa ja ihan vaan kivilattialla sojottamassa tuhansia, ja niiden liekit nostavat jo selvästi lämpötilaa kirkossa.

Alttarin edustalla on ihmisiä polvillaan ja istuallaan. Ainakin kahdella ihmisistä on kana, joiden jalat ovat tiukasti omistajansa käsissä ja kana makaa kaulaansa myöten kirkon lattialla jotenkin nöyryytettynä. Vaivihkaa odotan, että pian kana joutuu liekkeihin tai jonkin muunlaisen teurastuksen kohteeksi, mutta niin ei taida käydä.

Kanaa pitävien vieressä ilmeisesti kirkon miehet pitävät rukoilijan ranteesta kiinni kuin jotakin ranteesta tunnustelen etsien.

Kirkon ulkopuolella on helpottavampaa ja elämä tavallisempaa. Taksirivistöt odottavat kyyditettäviä. Polkupyörään kiinnitetyt myyntitiskit odottavat asiakkaita, joille puristaa hedelmämehua.

Hedelmäkaupustelijat. 

Ja sitten ovat krääsäkaupustelijat. Tekstiilit ovat mayoille tärkeitä, niitä myös San Cristobalin kaduilla yrittävät sadat mayanaiset perinneasuissaan myydä. Osa mkaupustelijoista on lapsia, nuorimmat arviolta vain noin viisivuotiaita

Mayojen vaatteet ovat kauniita. Mayojen vaatteita on löytynyt jopa reilusti tuhannen vuoden takaa. 


Kauppakadulla San Cristobalissa. 

Ja ovathan kankaat kauniita ja luultavasti laadukkaitakin. Harmi nyt, että minä en ole oikein tekstiilityyppiä, saati että ne pitäisi kantaa rinkassa loppumatkan.

Että sori nyt vaan te, jotka taas petytte köykäisiin (=olemattomiin) tuliaisiin.

San Cristobal kukkulalta katsottuna. 

San Cristobal on viihtyisä noin Turun kokoinen kaupunki. 

Kotikadulla San Cristobalissa. 

Ja vielä muutama kuva Tyynenmeren sympaattiselta rannalta, Zipolitesta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti