Patzcuaro: Kivikasapäivityksiä ja kirkko kirjastona

"Muinaishaudan päälle oli mielenosoituksellisesti kasattu pahnoja."

Museoviraston ilmoitus huvitti kovasti isääni. Pelkkä kivikasahan se oli. Muinaishaudat ovat Savevainion mäellä toisaalla. Siellä missä arkeologien lusikkakaivauksia käytiin lapsijoukolla ihmettelemässä.
Mutta

Yacatanissa, Tzintzuntzanin raunioissa on nähtävissä kuuden tornin pohjat. 

Ja jälleen olen yhden kivikasan äärellä. Tällä kertaa paikka on suomalaisen korviin eksoottinen Tzintzuntzan. Toisaalta ehkä Savevainio kuulostaa eksoottiselta purepacha-intiaanien korviin.

Kivikasapäivityksiä lähiviikkoina voi tulla aika montakin. Meksikossa on runsaasti ikivanhoja alkuperäiskansojen rakennuksia.

Tzintzuntzanin raunioista voi päätellä, että linnoitus on joskus ollut merkittävä. 1400-luvun lopulla puolustus oli koetuksella atsteekkien vallatessa alueita. Atsteekkien hyökkäysten heikentäminä alkuperäisasukkaat antautuivat helposti 1520-luvulla saapuneille espanjalaisille.

Viereisessä Patzcuaron kaupungissa huomaa yhä selvästi, että täällä asuu paljon intiaanien jälkeläisiä. Kaupungissa ensimmäisten espanjalaisten joukossa valtaa pitänyt piispa Vasco de Quiroga myönsi alkuperäiskansalle paljon oikeuksia.

Katunäkymiä Patzcuarosta. 

Patzcuaron kaupunki on hirmuisen upea, vähän museaalinen. Kaupungin keskustan punavalkoiset talot ja punatiiliset katot ovat kestäneet vuosisatoja.

Matkailija voi valita kymmenistä upeista posadoista, missä yöpyä, eivätkä hinnatkaan ole kovin pahoja. Myös ruokapaikoissa riittää luksusta.

Majapaikkani. 

Toisaalta kaupungissa on vilkkaat torialueet ja runsaasti katukeittiöitä, eikä niissä ole kertaakaan tarvinnut pettyä.

Turisteja täällä ei paljonkaan ole.

Tämä on kirjasto, usko pois. 

Näkymä kirjaston ovelta. 

Kirjaston muraali. 

Blogipäivityksen olisi voinut aloittaa tästakin kohtaa. Kertoa Patzcuaron kirjastosta. 1500-luvun San Agustinin kirkko on jossakin vaiheessa näppärästi muutettu kirjastoksi. Lopputuloksen kruunaa koko alttaripäädyn peittävä Juan O'Gormanin maalaama muraali.

Patzcuaron lähellä on järvi, jossa huomio kiinnittyy muutamiin jyrkästi nouseviin saariin. Pitää käydä katsomassa.

Isla Janitzio on niistä suurin, ja saareen menee taajasti veneitä. Jo kaukaa ennen saareen saapumista voi ihmetellä eräänlaista vapaudenpatsaan hahmoa.

40-metrin patsas osoittautuu seudun itsenäisyyssotien vapaustaistelijan Jose Morelosin patsaaksi, jonka sisään pääsee kiipeämään nyrkissä ylhäällä olevaan käteen asti. Ja mikä ettei. Ovathan maisemat täältä makeat.

Isla Janitzio

"Vapaudenpatsaan" huipulta. 

Muuten saari on eräänlainen disneypuisto. Saaren täyteen rakennetut talot melkein kaikki ovat täynnä matkamuistokrääsää tai niiden väliin mahtuvia ravintoloita. Jo saareen saapuminen antaa eräänlaisen show'n.

Saaren edustalla sattuu parahiksi olemaan joukko kalastajia veneissään. Ja niiden kauttahan saa näppärästi hienoja kuvia saaresta. Kuinka ollakaan, kalastajien kohdalla vene pysähtyy ja kalastajat tulevat kiertämään veneen ympäri hattu kourassa. Verkot sun muu kalastusrekvisiitta ovat vain teatterikulissia.