 |
| Kotikatuni P. Suda tänav. |
Puhelimen toisessakaan päässä ei ollut mitenkään hiljaista.
Sveta hoitaa, ole huoleti, jatkoi röökintuoksuinen respatäti mulle.
Reppureissuni vuosimallia 2026 oli alkanut, ja heti aloin päästä tunnelmaan.
Reissu mallia 2026 tuntuu silti vähän erilaiselta. Kauan kesti, ennen kuin tein päätöksen lähteä ylipäänsä minnekään.
Enkä vieläkään oikein tiedä, minne päätin lähteä. Nyt voi tosiaan sanoa että mennään päivä kerrallaan.
 |
| Tallinnan postikortein maisema. |
 |
| Valokuvamuseo Fotografiska Telliskivessä. |
 |
| Kiehtova kurkistus Viron historiaan. |
 |
| Telliskiveä. |
 |
| Saapumispäivänä oli satanut rankasti. |
Olen Tallinnassa, ja runsaan vuorokauden jälkeen saatan todeta, että onpa tämä kaupunki hieno. Telliskiven rouhea modernisuus, vanhankaupungin tunnelma ja tyylikkyys. Fotografiska ja miehitysmuseo. Ja vasta vähän yli vuorokausi on kulunut kaupungissa.
Mutta tehän kaikki luultavasti tunnette Tallinnan paremmin kuin minä. Itse asiassa Viro on minulle maailman maista 78:nneksi tutuin, mikäli kriteerinä käyttää hassua tilastoani, jossa olen listannut käymäni maat vierailupäivien mukaan.
Tähän kohtaan pitää tietty briljeerata, että nyt on Sveitsi jäänyt taakse ja Viro on noussut sijalle 77.
Jotakin kutinaa matkani etenemisestä ja tulevista viikoista mulla sentään on. Ainakin toivon, että jatkan matkaa maitse, kunnes ehkä jossain vaiheessa jostakin kauempaa saatan lentää kotiin. Seuraava maa ei varmasti ole Venäjä, ja toivottavasti se ei ole myöskään Suomi.
Kroppani alkaa muistutella eletyistä vuosista, ja on myönnettävä, että parasta ennen -päiväys on jo kaukana takana. Viimeinen käyttöpäivä sentään ei vielä näy.
Mutta mitä on tapahtunut Svetalle? Huoneessani sentään sähkö toimii, mutta virta ei kulje seinästä eikä kännykkää saa ladattua huoneessa. Majoitus toimii varmaan just hintansa eli 27 euron verran.
 |
| Maasikajätski piti maistaa. |
 |
| Kokemattomana Viron matkaajana kieli hymyilyttää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti