Presidentti Urho Kekkosen puhe Tarton yliopistossa maaliskuussa 1964 taisi todella tehdä vaikutuksen. Kekkonen piti puheensa viron kielellä aikana, jolloin neuvostojohto katsoi karsaasti kaikkea maansa vähemmistökansojen kansallismielisyyteen vähänkään viittaavaa.
Puhetilaisuuden jälkeen Kekkonen suuntasi Otepään Käärikuhun, jossa hän sivakoi 18 kilometrin hiihtolenkin. Kyseinen lenkki on edelleen virallisesti nimetty Kekkosen retkipolkuna. Kekkosen käyttämät sukset ovat esillä keskellä huonetta Tarton yliopistomuseossa, joka toimii arvokkaassa ympäristössä, historiallisessa tuomiokirkossa, Tarton ehkä kuuluisimmassa rakennuksessa.
Satunnaista kävijää silti kummastuttavat kevyet Karhun jalkineet, joiden olettaisi enemmänkin soveltuvan kävelylenkille. Eikö Kekkoselle ollut tarjolla kunnon monoja?
Tartossa voi myös törmätä irlantilaiskirjailija Oscar Wildeen. Miten hän liittyy Tarttoon? Oikea vastaus kuuluu: ei mitenkään.
Kyse on vastaavanlaisesta vitsistä kuin Frank Zappan patsaan kohdalla Vilnassa. Zappan patsas haluttiin Vilnaan, koska itsenäisenä Liettuana maa sai päättää itse ja tehdä omia juttuja, vähän kuin kapinallisina. Siellä jopa pestatiin patsaan tekijäksi neuvostoaikana Lenin-patsaita väsännyt taiteilija.
Tartossa idea lähti siitä, että virolaisella, samoihin aikoihin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa eläneellä kirjailijalla Eduard Vildellä oli melkein sama nimi kuin maailmankuululla irlantilaisella. Mitäpä jos nimet liittyisivät toisiinsa?
No, eivät liittyneet. Miehet tuskin tunsivat toisiaan eivät tiettävästi ainakaan ikinä tavanneet.
Zappa ei ikinä käynyt Vilnassa eikä Wilde Tartossa.
Nytpä Wilde ja Vilde kuitenkin istuvat penkillä paikallisen ravintolan edustalla vastatusten ja ehkäpä keskustelevat. Patsaan veisti Tiiu Kirsipuu, ja se pystytettiin vuonna 1999.
Itse asiassa vitsi oli niin hyvä, että se sai jatkoa. Kun Viro liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004, Tarton kaupunki lahjoitti patsaasta kopion Irlannin Galwaylle.
Tähän vielä voisi lisätä, että patsaan vieressä oleva ravintola Vilde Ja Vine on tunnelmallinen, ja tarjolla on ainakin oikein maukasta ja edullista lounasta. Varmaan viiniäkin.
Tunnelmaisia ravintoloita, kahviloita ja pubeja Tartossa on yllin kyllin. Arjen vilkkautta lisännee seikka, että yliopistokaupungissa asuu erittäin iso opiskelijajoukko. Yliopiston seutu ja ympäröivät puistikot ylipäänsä ovat viehättävia kuljeskella.
Erikoinen on myös Viron kansallismuseo, Eesti Rahva Muuseum. Kolme kilometriä kaupungista pohjoiseen sijaitseva yli 300 metriä pitkä rakennus on persoonallinen, ja omaa silmää viehätti etenkin museon valoisa ravintola. Neuvostoaikaisen sotilaslentokentän kiitoradan päähän rakennettu vaalea rakennus mallaa kuin laskevan koneen lentoratana.
Tartto on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen. Täällä vaikuttaisi olevan paljon rakennuksia, jotka omassa kotikaupungissani Turussa olisi tuhottu.
 |
| Villa Tamekann. |
Tartto on kaikkiaan viehättävä. Erittäin viehättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti