Unkari 1956

Kuin Stalinin kasvoilla olisi pieni irvistys. Joku köysi tai metalli roikkuu naaman edessä. Kaula on katkottu. Näky on, jos niin voi sanoa, aika kaunis.

Kuva katkotusta Stalinista lienee ikonisin valokuva tasan 70 vuoden takaisista tapahtumista Unkarissa. Tätä kirjoittaessani on kulunut päivälleen 70 vuotta siitä, kun mielenosoittajat repivät ja rikkoivat massiivisen Stalin-patsaan Budapestin keskustassa.

Tuohon aikaan, lokakuussa 1956, Josif Stalinin kuolemasta oli kulunut runsaat kolme vuotta. Hänen seuraajansa Nikita Hrushtshov oli myöntänyt edeltäjänsä olleen monessa asiassa väärässä.

Hrushtshov antoi siten muille rautaesiripun alla oleville maille, kuten Unkarille ehkä vääränlaista toivoa. Eihän Neuvostoliitto oikeasti voinut antaa Unkarin irtaantua otteestaan ja näyttää huonoa esimerkkiä muille kommunistivaltioille.

Lokakuun 23. päivä alkanut Unkarin kansannousu sai jo saman päivänä neuvostopanssarit liikkeelle. Kansannousu oli kukistettu marraskuun alkupäiviin mennessä. Noin 2500 unkarilaista tapettiin taisteluissa ja niiden jälkipyykkinä.

En tiedä, onko Stalinin pää yhä tallella, tuskinpa. Stalin-patsaan saappaat sen sijaan ovat yhä jalustallaan Memento Parkissa. Hieman Budapestin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan puistoon on kerätty kommunistisen Budapestin patsaita, kaikkiaan noin neljäkymmentä. Patsaat ovat muuten alkuperäisiä, mutta Stalinin saappaat ja patsaan jalusta ovat replikaa.

Tämä neuvostopanssari sai loppusijoituspaikan Terror-museosta.

Taustalla ämyreistä soi haikea neuvostomusiikki. Kun sulkee silmät, voi nähdä puna-armeija kuoron esittämässä lauluja rivit suorina.

Museon respassa on neuvostonostalgiaa, kuten Leonid Brezhnev röhöttelemässä kalsaressaan ja puhumassa puhelimessa. Tai vieressä oleva itäauto Trabant.

Vuoden 1956 tapahtumia ja sekä toisen maailmansodan aikaa että sen jälkeisiä kommunismivuosia esittelee erinomainen Terror-museo Budapestissa.

Hissin laskeutuessa hitaasti kohti kellarikerroksen vanki- ja kidutustyrmiä hississä skriinillä entinen teloittaja kertoo työstään eli kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta. Hän puhuu asiasta arkisesti ja hillitysti kuin esittelisi kotona illallispöydässä miten päivän työrupeama sujui.

Tänään Budapest on käytännössä kiinni. 70 vuoden takaisia tapahtumia muistellaan hartaudella. Isosti.

1956 tapahtumia muistellaan eri puolilla Budapestia.

Muistojuhlaa valmisteltiin parlamenttitalon kulmilla viikkoa ennen.

Pohdin, olisiko uhka vai mahdollisuus jäädä seuraamaan seremonioita paikan päällä. Totesin, että ehkä kivampi olla muualla. Niinpä saavuin Turun ystävyyskaupunkiin Szegediin, joka sijaitsee Tisza-joen rannalla lähellä Serbiaa ja Romaniaa.

Szeged on Unkarin kolmanneksi suurin kaupunki. Vilkkaassa kaupungissa on noin 160000 asukasta sekä runsaasti opiskelijoita.

Szegedin menneisyys on dramaattinen. Kaupunki tuhoutui jota kuinkin täysin Tiszan tulviessa rajusti vuonna 1879. Kaupunki suunniteltiin ja rakennettiin käytännössä täysin uudelleen. Nyt kaupungin jugend-arkkitehtuuria voi ihailla lähes missä päin kaupunkia liikkuukin.

Värikkäät metrovaunut kulkevat ja kuuluvat kävelykatujen kiveyksille pudonneet kellertävät lehdet loistavat auringon maalatessa niitä vielä punertavammiksi.

Syksyinen Szeged.

Szegedin jugendia.

Mora Ferenc Szegedissä.

Nuoriso.

Lopuksi vielä muutama kuva Budapestista.

Tonava.

Corvinin alueelle oli hyvä majoittua.