Puolan manse

Onpa onni saapua Lodziin tällaisena hetkenä. Valoja ja värejä heijastuu puistojen pensaisiin ja patsaisiin sekä keskusaukio Wolnoscin ja kävelykatu Piotrkowskaa ympäröivien rakennusten seiniin. Musiikki tukee valoshow-esityksiä. Tuolla kolme tenoria laulavat parvekkeelta italialaista klassikkobiisiä Oo sole mio.

Valon ja värien määrä on huumaava. Väkeä on valtavasti, ja liikkuminen on matelua, mutta eihän tässä kiire ole.

Onko tuttuja?

Valofestarin iloiset katulamput.

Krzysztof Kieslowskin opintokirja, Andrzej Wajdan omistuskirjoitus raameissa, tähdet, Roman Polanski etunenässä, nimikoituina Piotrkowskan katukiviin.

Lodz jos joku on elokuvakaupunki, vaikka kaupunki taannoin menettikin kuuluisan festivaalinsa poliirikkojen riitelyn myötä.

Kaikki edellä mainitut henkilöt (ja TS:n kulttuurikriitikko Jouko G) ovat opiskelleet täällä, ja etenkin Wajdan elokuvissa Lodz on isossa osassa.

Vanhana teollisuuskaupunkina Lodzissa on paljon tyhjiä seiniä, joihin heijastaa elokuvia. Kaupungissa pyöriikin läpi kesän elokuvafestivaali. Elokuvia näytetään puistoissa ja sisäpihoissa ympäri kaupunkia.

Kieslowski oli ainakin kuvassa vakavahenkinen opiskelija.

Tähtikavalkadissa riittää tuttuja nimiä.

Lodz on Helsingin kokoinen, Puolan kolmanneksi suurin kaupunki. Puolassa Lodz tunnetaan ensisijaisesti entisenä tekstiiliteollisuuskaupunkina. Puolan Mansena, tuskinpa Puolan Tampereena.

1800-luvun puolivälissä Lodzissa vaikutti kaksi patruunaa, juutalainen Izrael Poznanski ja saksalainen Karol Scheibler. Kumpikin rakensi kaupunkiin oman tehdasimperiuminsa asuinkortteleineen.

Lodzin teollisuus oli huipussaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kaupungin kutomoissa ja tekstiilitehtaissa työskenteli yhteensä jopa yli satatuhatta ihmistä.

Toisen maailmansodan jälkeen kommunistisessa Puolassa tehtaat kansallistettiin. 1990-luvun lopulla teollisuus pääosin loppui vaatebisneksen siirtyessä Kiinaan ja muualle Aasiaan.

Jäljelle jäivät valtavat tehdasrakennukset, jotka pääosin ovat edelleen jäljellä. Poznanskin tehdasalue tunnetaan nyt nimellä Manufactura, ja se sisältää ison kauppakeskuksen, runsaasti asuntoja, kymmeniä ravintoloita sekä kahviloita ja jatkuvat ihmisvirrat.

Manufacturan kulmassa on Poznanskin vanha koti ja firman pääkonttori. Rakennus on pröystäilevä palatsi, joka voisi jossain muussa maassa olla kuninkaanlinna.

Palatsi on nyt museona ja esittelee rakennuksen ja Lodzin historiaa. Esillä on muun muassa Lodzissa syntyneen pianisti Artur Rubinstein museo.

Tehtaan pääportti.

Kutomon nykyilmettä.

Poznanskin kotipalatsi.

Tällaista Poznanskeilla oli.

Scheiblerin "tehdaskaupunki" Ksiezy Mlyn sijaitsee keskustan toisella puolella, ja se on saanut maltillisemmat mittakaavat. Iso osa rakennuksista on nyt asuntoina, jotkut kovalla rahalla kunnostettuja.

Scheiblerin koti on nykyään elokuvamuseo. Yllättävintä museossa oli törmätä muumeihin. Aiemmin mainitemani Wajdan kirjan alla paraatipaikalla on vitriinissä esillä Muminki- ja Muminkow-kirjoja.

Jotakin tuttua.

Tove Janssonkin kävi gäällä, kun Muumeilla oli oma näyttelynsä.

Scheiblerin hautamuistomerkki on kuin kirkko.

Scheiblerin tehdasalue on nyt oikein miellyttävää seutua.

Pääsyä ei ollut juutalaiselle hautausmaalle, jossa Poznanskin hautamonumentti sijaitsee.

Lodzissa on paljon tyhjiä seiniä, joita koristavat seinämaalaukset.

Vanhoja tehdasrakennuksia uusiokäytössä.

Piotrkowska on 4,2 kilometriä pitkä ja pääosin kävelykatua.