Kansanmurhasta selvinnyt

Itkuhan siinä tuli.

Poseerasin Chum Meyn vieressä, 93-vuotiaan miehen, joka oli selvinnyt hengissä pahamaineisesta Tuol Slengin vankilasta.

Pol Potin Punaisten khmerien johtamassa vankilassa Kambodzhassa oli vuosina 1975-1979 kaikkiaan arviolta 14 000 vankia.

Tuol Sleng oli väliasema, jossa vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin. Heiltä kerättiin tunnustuksia ja ilmiantoja. Lopulta melkeinpä kaikki vangit vietiin tuhoamisleireille. Tosin aika moni myös kuoli Tuol Slengissä, joka myös tunnetaan nimellä Security prison 21.

Syynä pidätykseen saattoi olla vaikkapa korkea koulutus tai kielitaito. Pol Pot oli saanut päähänpiston, että elämän pitää olla yksinkertaista maalaiselämää ilman mitään mukavuuksia. Kaupunkielämä oli kaikkein pahinta, ja ihmiset käytännössä pakotettiin pakenemaan Phnom Penhistä.

Koululuokista tehtiin vankiloita.

Chum Mey oli mekaanikko, ja hänen osaamistaan tarvittiin vankilassa. Hän muun muassa korjasi kirjoituskoneita. Chumin vaimo ja kaikki lapset surmattiin, mutta hän itse selvisi.

Saatuani Chumin nimikirjoituksella varustetun kirjan minun piti hetki keräillä itseäni, katsella vankilan, entisen lukion, kaunista pihapiiriä. Olla hetki paikallaan, hiljentyä.

Vankilan, aiemman koulun pihapiiri on vehreä ja viihtyisä. Muistomerkki kuvastaa kansanmurhaa.

 

Tuol Slengistä vain kourallinen selvisi hengissä.

Punaiset khmerit halusivat tuhota kaikki vanhan hallinnon jäsenet, sotilaat, opettajat, lääkärit, insinöörit. Lista on pitkä. Käytännössä kuolemantuomio uhkasi kaikkia, jotka eivät tukeneet Pol Potia. 

Sillä tavalla liikkeeseen saatiin värvättyä uusia sotilaita. Tapa tai tule tapetuksi!

Chum Mey kertoo kirjassaan ymmärtävänsä myös kiduttajiaan.

Hän on todistanut liikkeen johtohenkilöitä vastaan oikeudenkäynneissä.. Hän yhä haluaa pitää karmeat tapahtumat esillä, jotta maailma ei unohda.

Kambodzhan kahdeksasta miljoonasta asukkaasta surmattiin ehkä kaksi miljoonaa, joidenkin arvioiden mukaan jopa kolme miljoonaa ihmistä.

Vangit siirrettiin Tuol Slengistä Choeung Ekiin ja muihin tuhoamiskeskuksiin.

Choeung Ek tunnetaan nimellä Killing fields, ja aiheesta on myös samanniminen menestyselouva. Paikka sijaitsee parikymmentä kilometriä Phnom Penhin ulkopuolella, ja se on nykyään museo tapahtuneesta kansanmurhasta.

Paikka on kaunis ja seesteinen. Polut kulkevat pienten lampien ja kumpuilevan nurmikentän keskellä.

Killing fields, Maisema on hämäävän kaunis.

Alueella voi kuljeskella ja kuunnella audioesitystä: "Tästä kohtaa löydettiin joukkohauta, jossa oli satoja ruumiita." 'Tätä puuta vasten heilutettiin vauvoja nilkasta kiinni pitäen ja murskattiin niiden pääkallot."

Ihmiset surmattiin lyömällä bambukepillä, kirveellä, kuokalla... Surma-aseita on esillä paikan museorakennuksessa. Luodit olivat liian arvokkaita.

Alueen keskellä on korkea rakennus, stupa, joka pystytettiin vuonna 1988 surmattujen muistoksi. Rakennuksessa sisällä on valtava määrä luita ja pääkalloja luokiteltuina ikäryhmien, sukupuolen ja surmatapojen perusteella.

Buddhalaisessa stupassa hyllyillä on viitisentuhatta pääkalloa, Punaisten khmerien uhreja.

Muistomerkki on vaikuttava.

Pääkalloihin on merkitty väreillä surmaväline.

Kaiken synkkyyden jälkeen illalla oli mukava katsella Phnom Penhin kaupungin siluettia jokilaivasta. Phnom Penhin kohdalla yhtyy kaksi isoa jokea, Tonle Sap laskee mahtavaan Mekongiin. Kambodzhan pääkaupungin sininen hetki oli kaunis ja rauhaisa.

Phnom Penhissä on jo monta yli 200-metristä rakennusta, ja rakennustyömaita on useita.