Angkor Wat ja venekyyti metsässä

Hindutaustainen Angkor oli vuosisatoja Kaakkois-Aasian merkittävin ja suurin kaupunki, ja sen raunioihin tutustuessa tulee jotenkin ylevä olo: oli jo aika nähdä ja kokea nämä.

Mutta oli kieltämättä absurdi tunnelma kävellä pilkkopimeässä väistellen vesilätäköitä ja kuunnellen ihmijoukkojen kävelyn kopsetta. Jotenkin tuli mieleen tallustaminen Aurajoen reunaa kuuntelemaan joulurauhan julistamista, kun joka kadunkulmasta joukkoon liittyy uusia talsijoita.

Kambodzhassa sijaitsevan Angkor Watin silhuetti näkyy sopuvasti pienen lammen takaa, ja kun temppelin taustalla alkaa aamutaivas punertaa, kaikki tietenkin haluavat asemapaikkansa saman lammen takaa. Läheisen Siem Reapin kaikki hotellit ja matkatoimistot myös myyvät tähän hetkeen matkoja.

Angkor Wat on maailman suurin uskontoon liittyvä rakennus, pinta-alaltaan kaksi neliökilometriä. ja onhan näky upea, kun vajaa tuhat vuotta vanha rakennus jylhänä nousee esiin koko komeudessaan.

Angkorin alueella on satoja rakennuksia, ja joissakin niistä saa kuljeskella melkeinpä yksin.

Ehkä tunnelmalliisin temppeli on Ta Prohm, jossa luonto ja ihmisen tekemä yhdistyvät kauniisti. Ta Prohmissa valtavat, vuosisatoja vanhat puut kiemurtelevat muurien ja rakennusten kyljessä ja piirtävät outoa maailmaansa.

Kaksi päivää kiertelin raunioita. Ensimmäisen päivän oppaan johtamassa ryhmässä. Toisena päivänä lähdin yksikseni matkaan polkupyörällä noin 10 kilometrin päästä Siem Reapista, ja omaan tahtiin oli paljon mukavampi kulkea.

Siem Reapin lähettyvillä on myös Kaakkois-Aasian suurin järvi Tonle Sap. Kun sinne menee veneellä, järven selkä avautuu aavana.

Järven turistien juttu on auringonlasku, jota oli samaan aikaan kanssani ihailemassa parikymmentä venekuntaa.

Auringonlaskuakin upeampi kokemus oli vierailla Kompong Plukissa. 3000 asukkaan kylä on rakennettu korkeiden paalujen päälle, sillä kylä on tulvaeden peittämä noin puolet vuodesta.

Kylän lähellä Tonle Sapin rannalla on mangrovemetsä, jonne pääsee venekyydillä. Tunnelma oli kuin satukirjasta, kun istuin hiljalleen lipuvan veneessä keskellä metsää ja kuuntelin soutajanaisen kaunista laulua. Alhaalle vajonnut aurinko loi metsään kauniin rauhaisan kajonsa.

Näihin kuviin ja tarinoihin päättyy tämä Kaakkois-Aasian reissu, joka on ollut yksi parhaista matkoistani.

Toivotaan, että uusia matkoja tulee, ja eiköhän niistäkin saada myös uutta Tarinaa näille sivuille.

Kiva kun ootte seuranneet matkaani.