Hidastuvat bussit ja hiipuvat mayat

Jossakin Guatemala Cityn laitamilla bussi hidastelee ja lopulta pysähtyy.

Istun bussissa ainoana matkustajana. Ulkona on pilkkopimeää.

"Hay problemas", kysyn.

"Si," vastaa kuljettaja ja kävelee ulos.

Mutta miten tähän on päädytty? Aamulla Floresissa bussi täyttyi niin, että käytäville piti taittaa ja ottaa käyttöön ylimääräiset istuimet. Bussissa, joka ei ollut ihan täysikokoinen linja-auto mutta oli isompi kuin pikkubussi, oli noin 30 matkustajaa.

Olin ostanut lipun Antiguaan.

Bussi lähtikin kohti kaakkoa etelän sijaan. Päättelin, että siellä tiet ovat parempia.

Puolimatkan paikkeilla nousimme korkealle sillalle, josta avautui mitä mainioin maisema. Paikka oli Rio Dulce, josta olisi suora ja lyhyt vesireitti Karibianmerelle.

Pian bussi pysähtyi, ja kaikki matkustajat kolmea lukuun ottamatta jäivät sinne.

Kaksi muutakin, espanjankielistä, poistuivat bussista viimeistään pääkaupungissa Guatessa.

Bussi oli armottoman hidas. Ylämäissä piti usein vaihtaa kakkoselle asti. Välillä kuljettaja urhoollisesti yritti lähteä ohittamaan rekkaa, mutta puolessavälissä ohitusta vauhti hiipui rekkaakin hitaammaksi.

Ja nyt tuntui kuljettajakin hyytyvän. Kävi ilmi, että ei hänellä ollut mitään hajua, miten ajaa Antiguaan, joka sentään on maan entinen pääkaupunki ja kaikkien turistien kohteena.

Kuljettaja löysi jonkun ohikulkijan, ja kädet viittilöivät suuntaan jos toiseen.

Matka jatkui, mutta etanan vauhtia. Ikään kuin hidastamalla vauhtia tietoisuus kartasta kertyisi päähän.

Välillä kuljettaja kilautti kaverille, välillä hän ajoi huoltoasemalle ja kyseli lisää.

500 kilometrin matka suht hyvää asfalttitietä kesti lopulta 13 tuntia. Kun lopulta olimme Antiguan kauniissa kaupungissa, hyppäsin bussista heti nähtyäni ensimmäisen tuktuk-taksin. Hänen kanssaan hintaa neuvotellessani bussikuski säntäsi paikalle ja tiedusteli, missä mahtaa olla Antiguan asema.

Kävin aiemmin matkallani hammaslääkärissä. Onneksi silloin en osunut yhtä tumpeloitten käsien hoidettavaksi.

Guatemalan pohjoisimmassa maakunnassa, trooppisessa Petenissä olin epäonninen. Matkan tarkoitus oli käydä Tikalissa, maya-kaupungeista hienoimmassa, mutta vatsatauti iski juuri pahalla hetkellä ja jätti minut vuoteeseen.

Avokadosalaatti Guatemalan taivaan alla. Anti Floresisaa jäi näihin kuviin. 

Järvimaisema Floresissa.

Guatemalan kukko-olut. 

Pohjoisen Guatemalan toinen hieno maya-kaupunki olisi Mirador, ja sinne iso hohtonsa olisi itse matkalla.

Miradorissa on 55 metriä korkea temppeli, joka on mayojen korkein rakennus, ehkäpä myös koko Amerikan korkein rakennus ennen espanjalaisten saapumista mantereelle.

Mutta Miradoriin ei niin vain mennä. Sinne pitää patikoida 70 kilometrin matka keskimäärin 38 asteen helteessä ja moskiittojen vaaniessa kintereillä. Matka sinne kestäisi viitisen päivää.

Itse olen jo liian vanha ja mukavuudenhaluinen moiseen, mutta veikkaanpa että kummipoikani Topias saattaa joku päivä innostua, vai miten on?

Okei, nuo rauniot jäivät näkemättä, mutta sentään kävin Yaxchilanissa. Sinnekin merkittävä osa kokemusta on itse matkalla. Yaxchilan sijaitsee Meksikon ja Guatemalan erottavan Usumacinta-joen varrella.

Venesatama Frontera Corozalissa Meksikossa Usumacinta-joella. 

Venesataman vastarannalla on Guatemala. Siirtolaisvirtoja ei näkynyt. 

Matkalla Yaxhilaniin. 

Maya-kaupungin maisema joelle. 

Yaxchilaniin ei mene teitä, vaan sinne pitää matkustaa veneellä.

Kun aamulla bongasin sinne matkustavan meksikolaispariskunnan ja liityin heidän seuraansa, sain hieman madallettua venematkan kustannuksia.

Aamulla paikalla ei vielä ollut ketään muita, paitsi pari arkeologia. Paikan tunnelmaan oli helppo vaipua.

Yaxchilan. 

Yaxchilanissakin arkeologeilla saattaa vielä olla isoja löydöksiä edessään. 

Miradorin korkea temppeli on ajanlaskun alkuajoilta, mutta moni mayojen merkittävimmistä rakennuksia on 700- ja 800-luvuilta, niin myös Yaxchilanissa. Hämmentävää on että lähes kaikki maya-kaupungit tyhjenivät 900-luvulla, eikä tarkkaa syytä asiaan ole tiedossa.

Pitääkö asiaa tulkita tämän päivän valossa niin, että meidän oma, länsimainen sivilisaatiommekin saattaa lopulta olla kasassa aika ohuiden lankojen varassa.

Yksi skenaario maya-kulttuurien valta-ajan päättymisen mahdollisista syistä on kuivuus tai muu ilmastoon liittyvä seikka.
Voiko esimerkiksi ilmastonmuutos olla mahdollinen tekijä, joka saattaa romahduttaa kaiken hyvinkin nopeasti myös meidän ja tämän päivän maailmassamme?