"Hei, tuolla. Kaarme!"
Taysi bussilastillinen ihmisia alkaa akkia kaantyilla, nostaa paataan, santailla.
Bussin opas on huomannut saman minka minakin naen ikkunapaikaltani nyt. Toista metria pitka, pullea musta kaarme lekottelee asvaltilla.
Kameratulen raiskyessa kaarme havahtuu ja kiemurtelee auton alle. Jatkaa jonnekin, toiselle puolelle tieta. Kameratulitus paattyy kun bussi jatkaa matkaansa.
Robbenin saarella on yllattavan paljon elaimia. Naemme paataan 180 astetta kaantavan kauriin (springbok, mika lie suomeksi?), sadoittain, jopa tuhansittain tyrskyisilla rantatoyrailla pesivia lintuja seka muutaman pingviininkin.
Robbenin saarella on 8000 pingviinia, mutta en mina eika varmaan kuka muukaan tasta porukasta ole saarella elainten vuoksi.
Talla saarella Nelson Mandela vietti 18 vuotta 27-vuotisesta vankeudestaan.
Sain iltapaivalla lahtevaan katamaraaniin viimeisen lipun. Puoli tuntia kestavan keinuvan merimatkan jalkeen meidat ahdetaan neljaan isoon bussiin, joissa kiertelemme saarta tunnin verran.
Sen jalkeen meidat viedaan vankilaan. Oppaanamme on mies, joka vietti viisi vuotta elamastaan itsekin vankina.
Tyrmat eivat ole lainkaan niin pelottavan ja kammottavan oloisia kuin monet vastaavat KGB-vankilat. Mandelan tyrmakopin erottaa muista yksi asia: kaytavalla kopin eteen muodostuu kymmenien ihmisten jonoa kahdesta eri suunnasta.
Ja mita siella nakee? Kalterien takana kulmassa neliomaisen, noin 2x2 metria kokoisen huoneen yhdella sivustalla kivilattialla on ohut patja. Sen vieressa on pieni poyta jossa ovat peltinen lautanen ja muki. Niiden vieressa on peltinen ampari tarpeita varten.
Ja jono liikkuu taas eteenpain.
Toisessa rakennuksessa Swapo-vankien osastolla valokuvien joukossa on kuva, jonka alla lukee Kimmo Kiljusen nimi. Entisen kansanedustajan ottama kuva ei museoon ole paassyt toki taiteellisen tai teknisen taituruutensa ansiosta.
Taysi bussilastillinen ihmisia alkaa akkia kaantyilla, nostaa paataan, santailla.
Bussin opas on huomannut saman minka minakin naen ikkunapaikaltani nyt. Toista metria pitka, pullea musta kaarme lekottelee asvaltilla.
Kameratulen raiskyessa kaarme havahtuu ja kiemurtelee auton alle. Jatkaa jonnekin, toiselle puolelle tieta. Kameratulitus paattyy kun bussi jatkaa matkaansa.
Robbenin saarella on yllattavan paljon elaimia. Naemme paataan 180 astetta kaantavan kauriin (springbok, mika lie suomeksi?), sadoittain, jopa tuhansittain tyrskyisilla rantatoyrailla pesivia lintuja seka muutaman pingviininkin.
Robbenin saarella on 8000 pingviinia, mutta en mina eika varmaan kuka muukaan tasta porukasta ole saarella elainten vuoksi.
Talla saarella Nelson Mandela vietti 18 vuotta 27-vuotisesta vankeudestaan.
Sain iltapaivalla lahtevaan katamaraaniin viimeisen lipun. Puoli tuntia kestavan keinuvan merimatkan jalkeen meidat ahdetaan neljaan isoon bussiin, joissa kiertelemme saarta tunnin verran.
Sen jalkeen meidat viedaan vankilaan. Oppaanamme on mies, joka vietti viisi vuotta elamastaan itsekin vankina.
Tyrmat eivat ole lainkaan niin pelottavan ja kammottavan oloisia kuin monet vastaavat KGB-vankilat. Mandelan tyrmakopin erottaa muista yksi asia: kaytavalla kopin eteen muodostuu kymmenien ihmisten jonoa kahdesta eri suunnasta.
Ja mita siella nakee? Kalterien takana kulmassa neliomaisen, noin 2x2 metria kokoisen huoneen yhdella sivustalla kivilattialla on ohut patja. Sen vieressa on pieni poyta jossa ovat peltinen lautanen ja muki. Niiden vieressa on peltinen ampari tarpeita varten.
Ja jono liikkuu taas eteenpain.
Toisessa rakennuksessa Swapo-vankien osastolla valokuvien joukossa on kuva, jonka alla lukee Kimmo Kiljusen nimi. Entisen kansanedustajan ottama kuva ei museoon ole paassyt toki taiteellisen tai teknisen taituruutensa ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti