Ceausescu

Välillä hämmentää, miten Itä-Euroopan kommunismidiktatuurien romahtamisista 1989-90 muistaa niin vähän. Olenhan silloinkin jo ollut, jos ei aikuinen niin ainakin täysi-ikäinen. Ehkä muisti vain on sen sorttinen.

Yksi diktatuurisortuma ja sen uutisointi on kuitenkin jäänyt erityisen hyvin mieleen. Verkkokalvoilla on yhä kuvat, kun karvalakkipäinen Nicolae Ceausescu Romanian kommunistisen puolueen keskuskomitean rakennuksen parvekkeella Bukarestissa puhuessaan huomaa, että kansa ei enää hurraakaan hänelle. Päinvastoin, kanssa alkaa buuata ja huutaa sloganeita diktaattoria vastaan.

Ceausescu ja vieressä oleva vaimonsa Elena poistuvat hämmentyneinä ja pelokkaina pois näkyvistä ja pakenevat kohta rakennuksestakin helikopterikyydillä.

Muutamaa päivää myöhemmin, joulupäivänä 1989 kenttäoikeus tuomitsee pariskunnan kuolemaan, ja samana päivänä heidät teloitetaan ampumalla.

Kommunistivallan luhistuminen oli nopea prosessi. Vain kymmenen päivää ennen diktaattoripariskunnan teloitusta Ceausescun hallintoa arvostellut pastori Laszlo Tökes yritettiin häätää asunnostaan, ja kansa maan johtajien yllätykseksi asettautuikin Tökesin tueksi.

Näiltä kulmilta Timisoarassa käynnistyi Ceausescujen kohtaloksi koitunut vallankumous.

Nyt, lähes 37 vuotta myöhemmin olen Timisoarassa. Paikassa, josta kaikki alkoi.

Tökesin silloinen asunto on osa kadunvartta. Mitään kylttiä tai muistomerkkiä paikassa ei ole, tai toinen vaihtoehto tietenkin on, että olen väärällä kadulla.

Lähettyvillä on Memorialul Revolutiei, vallankumouksen museo, joka perustettiin heti vallankumousta seuraavana vuotena. Museossa on paljon valokuvia noilta päiviltä sekä muistoesineitä kuten Romanian lippuja ilman kommunistilogoja.

Museossa on kattavin tekstein esitelty Ceausescu ja hänen valtaannousunsa. Esillä ovat myös valokuvat kymmenistä Timisoarassa surmansa saaneista ihmisistä. Kaikkiaan Romaniassa vallankumouksen päivinä taisteluissa kuoli tuhatkunta henkeä.

Siinä hän on.

Vallankumouksen tiimoilta.

Heille kävi huonosti.

Mielenosoitusten keskeiseksi paikaksi nousi Ooppera-aukio, Romanian kansallisoopperan ja Timisoaran ortodoksisen katedraalin väliin jäävä aukio.

Tänään siellä on vilkasta. Keltaliivinen järjestysnainen viheltää tahtia pillillään, kreppinauhan takana toinen taputtaa ja antaa kannustusta uupuneelle juoksijalle. Menossa on Timisoaran kaupunkimaraton (jo kolmas matkan varteeni osuva, Tallinna ja Varsova kaksi muuta).

Aukion ympärillä on upeita rakennuksia ja monta ravintolaa, joiden edustalla on edelleen terasseja. Syksy ei vielä ole yltänyt liian koleaksi näillä leveyksillä.

Ooppera-aukiota, (ei maratonpäivänä).

Sama aukio.

Laszlo Tökesin kotikadun kulmassa kahvilasta saa lattea ja cappuccinoa sekä maistuvia kroisantteja.

Timisoaran Vanhakaupunki on laaja. Keskeiset barokkirakennukset ovat Itävalta-Unkarin ajalta 1700-luvulta. Unirii-aukion reunalla Musel de Arta Timisoara esittelee Romanian ison taiteilijanimen Corneliu Baban ekspessionistisia, tummasävyisiä töitä (hain apua luonnehdintaan tekoälyltä).

Romania on seitsemäs maani tällä Itä-Eurooppa-kiertueella. Vai pitääkö tätä luonnehtia Keski-Euroopaksi.

Unirii.aukio, Timisoaran suurin.

Sama aukio toisesta kulmasta.

Timisoara oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 2023.

Kaikki rakennukset eivöt ole ihan priimakuntoisia. Kuvassa katolisen kirkon oppilaitos.

Timisoaran taidemuseo.

Corneliu Baban teoksia.

Arkisempaa Timisoaraa. Kilometrin päässä keskustasta, majapaikkani läheltä.

Tallinnan ja Timisoaran väille mahtui kahdeksan junamatkaa ja kolme pätkää bussissa istuen. Rahaa noihin yhteentoista matkaan kului 228 euroa, ja kulkuneuvoissa tuli istuttua kahden vuorokauden verran. Majoituksista maksoin keskimäärin karvan verran yli 40 euron.

Seuraavaa matkaa taas odotellessa.