30-vuotinen sota

Näitäkö tyyppejä tässä on?

Katselen Brnon Pyhän Jaakobin kirkon kellarissa siistejä luita kuin kauniisti pinottuja klapirivistöjä. Pääkallot ryhdittävät ja rytmittävät näkymää.

Voihan tilan vuorata näinkin.

Ehkäpä 1600-luvun tyyppejä.

Iso osa luurangoista kuuluu 30-vuotisen sodan uhreille. Sotaa käytiin 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ja sota oli raakaa. Monissa kaupungeissa kuolleita oli enemmän kuin henkiin jääneitä.

Uhreista läheskään kaikki eivät kuolleet taistelujen tuoksinnassa, vaan heikko hygienia ja tarttuvat taudit, kuten rutto johtivat monen kuolemaan.

Ruotsi oli isosti mukana sodan osapuolena taistellen myös omien rajojensa ulkopuolella kuten kaukana Keski-Euroopassa. Aktiivisesti sotaan osallistunut kuningas Kustaa II Adolf kuoli taistelussa Lutzenissa 1632.

Ruotsin joukoissa taisteli paljon suomalaisia Hakkapeliittoja, ja paljon heitä myös kuoli. Paljon suomalaisia oli tiettävästi myös täällä, piirittämässä Brnon kaupunkia.

Jaakobin kellarin puutarhassa on noin 50000 ihmisen luut, mutta ei täällä taida sittenkään Suomi-poikia olla. Moravialaiset eli määrit puolustautuivat sodassa raivokkaasti, ja valloittajat pysyivät piiritetyn kaupungin ulkopuolella.

Valtava määrä ihmisluita löytyi kaivauksissa 2000-luvun alussa. Luut olivat sikin sokin holvistojen lattioilla, ja arkeologit järjestivät ne siististi. Vuodesta 2011 paikka on ollut avoinna turisteille, ja on, totta vie, tässä ihmettelemistä ja mielikuvitus pääsee laukalle.

1780-luvun jälkeen kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevaan kirkkomaahan ei enää ole haudattu vainajia. Näiden muiden haltijat ovat tyyppejä kaukaa menneisyydestä.

Hotellihuoneestani oli kiva katsella ulos. 

Yleensä yöpaikkani ovat vähän rähjäisempiä.

Pyhän Jaakobin kirkko osuu keskeisesti Tshekin tasavallan toiseksi suurimman kaupungin Brnon vierailuuni. Hotellini sijaitsee ihan kirkon vieressä, ja sängyssä maaten saatan katsella kirkon tornia.

Torniin pääsee myös kiipustamaan. Ensin vajaat sata porrasta kivisiä kierreportaita, jolloin päädytään kellotasanteelle. Massiivisten kellojen vieressä jatkuvat jyrkät puuportaat. Toiset vajaat sata askelmaa, ja Brnon kaunista kaupunkia pääsee ihailemaan lintuperspektiivistä.

Taustalla Spilberkin linna.

Kirkonkellolla on ikää satoja vuosia.

Mutta onhan Brnossa maallisempaakin menoa. Mennään taas maan alle tai ainakin syvälle kallion sisään. Kylmän sodan vuosina tänne rakennettiin ydinlaskeumaltakin suojaavaa väestönsuoja, jossa oli tilaa 500 ihmiselle.

Paikan nimi on salaperäinen 10-z, ja nimi tulee kommunistihallinnon salaisesta koodikielestä. Bunkkeria alettiin rakentaa toisen maailmansodan aikaan suojaksi saksalaisista. Kylmän sodan vuosina paikka oli salainen, eikä tätä ollut kartoissa kauan. Riitti, että eliitti tietää, ja eliitin kannalta parempi niin.

Nyt museoidussa luolastossa voi kokea kuin olisi keskellä kylmää sotaa. Monin paikoin kieltämättä paikassa on tuttua vibaa, kuten keittiön kalustuksessa, lapsuusvuosieni Suomesta. Toivottavasti tälle paikalle ei tule enää muuta kuin museokäyttöä.

Ruokailutilaa bunkkerissa.

Silti valtaosin Tshekin Perno on kaikkea muuta kuin museokamaa. Tunnelmaisia pubeja riittää, ja tuopillisen hinta on yleensä 2 euroa ja risat. Brnolle tyypillisiä ovat seisomapubit, joissa myös ulkona on seisomapöytiä malliin Turun Apteekin arkut.

Keskustassa on leveät kävelykadut ja laajat aukiot, joita puhkovat tiheästi kulkevat ratikat. Toisaalta kapeat ja kiemuraisemmat kujat vievät keskustan länsireunan pienille kukkuloille ja niiden tshekkihenkisiin avontoloihin.

Brnolle on helppo antaa vaikkapa euroviisuhengessä 12 pistettä.

Budapestin-junaa odottelemassa.

Arkeologisessa museossa opin, että Brnon seutu on joskus ollut meren alla. Näillä seuduin on myös löydetty runsaasti mammutin jäänteitä.

Torikauppa käy.

Ratikka kulkee.

Tshekkiläinen ravintola.