Kaikilla mausteilla - Cancun

Älä lisää tulista kastiketta annokseesi. Älä kuseksi julkisesti. Varo tulemasta kidnapatuksi.

Kolme vuotta on kulunut edellisestä reissusta, mutta nyt olen taas, täällä jossakin. Tarkemmin sanoen Meksikossa ja Cancunissa.

Edelliset neuvot ovat jenkkisivustolta "29 asiaa, joita pitää välttää Cancunissa". Sen verran välillä on pohdituttanut Meksikon turvallisuustilanne, että pitihän näitä googlata.

Vieläkö jaksaa? Kyl vaan!

Kolmen vuoden tauko reppureissaamisesta on aika pitkä aika, ja oli vähän vaikea tehdä päätös matkalle lähdöstä. Tykkäänkö tästä vielä?

Maailma näyttäisi muuttuneen aika paljon kolmessa vuodessa. Havahduin juuri mokaani, että nostin turhan paljon Meksikon pesoja. Takaisin vaihdossa kurssi on paljon huonompi.

Käteinen tuntuu täälläkin olevan harvenemassa, ja korttilaitetta tarjotaan ensimmäiseksi kun olisi maksun aika. Majoitusmaksut hoituvat netissä, ja niin varmaan myös bussimatkat.

Parissa ravintolassa jo tähän mennessä ruokalistan olen saanut omaan kännykkään nettisovelluksella, eikä paperista listaa ole edes tarjolla.

Cancuniin kuuluu kitsimeininki.

Karibianmeren seudulla on sadekausi. Se tarkoittaa että välillä nousee tummia pilviä merestä.

Cancuniin saavuin, sillä tänne on aika näppärästi lentoja, jos haluaa täällä päin maailmaa kuljeksia. Cancun on oikeasti kaksi kaupunkia. Tänään kävin siinä toisessa, joka on tuttu postikorteista ja matkaoppaiden esitteistä.

Nousin vanhassakaupungissa paikallisbussiin, jossa kuski rahasti vanhaan malliin. Kiihdytti täyteen vauhtiin ja samalla jakoi vaihtorahoja kolikkokukkaronsa lokeroista. Kaikkialle äpit eivät sentään yllä.

Cancunin keskustan maisema on tylsähkö mutta samalla kovin viehko. Tällaista täällä on.

Majapaikkani sijaitsee puiston vierellä, voisi lukea esitteessä.

Hikinen ja perusruma kaupunki vaihtui pian palmujen varjostamiin rantateihin ja tuhansiin loistohotelleihin.

Summittain nousin pois bussista ja kävelin viereiselle rannalle, jossa kaislaiset katot loivat varjot rantatuoleille ja valkoinen, pehmeä hiekka tarttui kivasti varpaitten väliin.

Kävelin rantaa hien alkaessa valua niskasta. Aurinko porotti kuumasti, mutta merellä alkoi nousta tummaa pilveä.

Vartin päästä kohdalle osui taas yksi hotelli ja sen ravintola, kun taivas aukeni. Tilasin kahvin ja nautiskelin rankkasateen maisemasta katon alla. Kun yritin maksaa, tarjoilija meni ihan hämilleen. Kävi kysymässä, miten toimitaan, ja totesi että ei pysty rahastamaan. "Tipata toki voit".

Päivän rankkasade kesti ehkä puoli tuntia. Tältä näytti sen jälkeen.

Ehkä tällainen all inclusive -elämä voisi olla ihan jees, mutta uskoisin että nautin enemmän reissusta kaikilla mausteilla, tabascoa sopivasti lisäten.