Hongkong vuonna 2006.

Kun Arsenal iski Sami Hyypiän tontilta toisen maalin Liverpoolin verkkoon, päätin vaihtaa aihetta ja lajia. Hongkongilaisen irkkubaarin viereisessä pöydässä istui kaksi iloisesti suomea puhuvaa nuorta naista. Karaokeen taipuvaisia, kuten huomasin aamuyön tunteina.

Viimeksi olin tavannut suomalaisen ja puhunut suomea Islamabadissa, tarkalleen 64 päivää sitten. Noin pitkää taukoa omasta kielestäni ei minulla ole ikinä ollut.

Yli kahden kuukauden tauon jälkeen suomen puhuminen on yllättävän kankeaa. Jossain vaiheessa ihmettelin, mille seuralaiseni virnuilevat. Tajusin puhuneeni jo hetken aikaa englantia.

Miten nopeasti äidinkielen taito heikkenee? Olenko kenties jo unohtanut jonkun sanan? Tai ovatko jonkun sanan vivahteet hävinneet kielikartaltani.

Jos on puhumatta omaa kieltaan vaikkapa 50 vuotta, kieli heikkenee huomattavasti. Voiko päätellä, että heikkeneminen on lineaarista ja alkaa heti, jos kieltä ei käytä? Apua!

Ei minun puhumiseni silti kai vielä tikitalkia ollut, vai mitä, Anne ja Katja?


Yleensä kielitaito kieltä käyttämättömänä heikkenee, koska kieli muuttuu ja tulee uusia sanoja. Onko viimeisen 64 päivän aikana suomen kieleen lisätty uusia sanoja? Kertokaa pliis!

Mutta mitä ihmettä minä tein hongkongilaisessa irkkubaarissa, kun minun piti olla Macaossa?

Eilen aamulla nousin Kantonissa bussiin, joka vei minut Macaon rajalle. Kun tuli vuoroni esittää passi kiinalaiselle rajavirkailijalle, asiat mutkistuivat.

Passivirkatäti kysyi kummallisella englannillaan jotakin, mitä en ymmärtänyt. Jostain tuli mies, joka viittasi minut juttelemaan. Hän kysyi lentolipustani.

"Ei minulla ole lentolippua".

"Entä paljonko sinulla on rahaa. Macao on kallis paikka".

Esittelin 2500:aa juaniani, 300:aa dollariani ja 300:aa euroani. Ok, uskotaan, mies nyökytteli.

Mutta milloin saan passini? Tarkastustiskin vierellä ollut virallisemman näköinen virkailija viittoi minua luokseen. Hän palautti passini ja ohjasi minut takaisin Kiinaan.

"Sinulla ei ole asiaa Macaoon".

Olin hetken ihan äimänä. Minut oli hyllytetty. Näytänkö minä vaaralliselta? Ei kaikilla muillakaan rajan ylittäjillä ole lentolippua. Ei taatusti. Tältäkö tuntuu kurdista, joka on saanut Norjasta käännytyspäätöksen eikä pääse myöskaan Suomeen?

Itse asiassa tapahtunut koomisuudessaan ja yllättävyydessään oli jotenkin absurdi. Ei minun hyvä tuuleni silti mihinkään kadonnut. Tunnin päästä lähtisi bussi Shenzheniin, josta pääsee junalla puolessa tunnissa Hongkongiin.

Koko päivä vaan meni matkustaessa. Mutta ähäkutti kiinalaiset, nyt kirjoittelen tätä juttua Macaossa. Lautta Hongista Macaoon huoli minut mukaansa.