Guatemalassa on 37 tulivuorta, ja niistä kolme on aktiivisia.
Tunnetuin ja aggressiivisin niistä on Fuego, jonka nimi suomennettuna on tuli. Fuego on sopivasti näkyvillä Antiguan kaupungin vierellä.
Fuego pääsi Suomessakin uutisiin alkukesästä, jolloin se viimeksi purkautui. Satoja ihmisiä kuoli vuorenrinteen kylissä, kun ihmiset eivät ehtineet pois syöksyvän laavavirran alta.
Nyt katselen vuorta noin kymmenen kilometrin päästä, ja vuoren huipulta tupruaa savua.
Fuego on lähes 3700-metrinen. Huomattavasti matalampi, 2550-metrinen on on Pacaya, joka on lähettyvillä muttei ihan näkösällä Antiguasta. Istun pikkubussin kyydissä, ja ruuhka pitää vauhdin kävelynomaisena.
Ehdimme kuitenkin sopivasti puoltatoista tuntia ennen auringonlaskua portille, josta pääsee patikoimaan Pacayan huippua kohti.
Vähän ennen auringonlaskua pääsemme määränpäähän, pienelle kukkulalle, josta on mainio näkymä ehkä 2-3 kilometrin päässä olevalle Pacayan huipulle.
Ja näkymä on vaikuttava. Kiehuva laavavirta valuu kirkkaanpunaisena rinnettä alaspäin.
Illan pimetessä laavavirran hehku syvenee. Huipun ylle nouseva kevyt pilvi värjäytyy punertavan sävyihin. Harmi että kamerani ei näitä tunnelmia oikein nappaa (pokkarikamerani kuvat ovat paljon parempia kuin blogiin päätyvät kännykkäkuvat).
Maaperästä nousee kuumia "uuneja", joissa voi vaikkapa kuumentaa marsipaania. Maisema on jännästi mustaa laavakiveä.
Pacayan purkautui viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Vuori heitti taivaalle sisuksiaan, ja pian ne putoilivat kivinä maahan ympäri lähikyliä.
Oppaamme muistelee purkausta.
"Olimme täällä rinteellä, kun purkaus äkkiä alkoi. Juoksimme täysillä alas, kilometriin meni minuutti, ja ehdimme pöydän alle suojaan."
Olettaisin, että pöytä on ollut vahvaa tekoa.
Antiguan kaupunki oli Guatemalan pääkaupunki vuonna 1773 raivonneeseen suureen maanjäristykseen asti. Tuntuu, että monin paikoin kaupunki näyttää yhä samalta kuin järistyksen jälkeen - jopa osa rakennuksista on jätetty kuin muistona menneestä järistyksen jälkeiseen tilaan.
Kaupunki on itsessään kuin museo mennessä maailmasta, ja toisaalta sieltä löytyvät modernit galleriat, kahvilat ja ravintolat. Ei ihme, että turistijoukot löytävät tänne.
Tunnetuin ja aggressiivisin niistä on Fuego, jonka nimi suomennettuna on tuli. Fuego on sopivasti näkyvillä Antiguan kaupungin vierellä.
 |
| Fuegon näkyvät tupsahdukset ovat päivittäisiä. Vuori on erittäin aktiivinen. |
Fuego pääsi Suomessakin uutisiin alkukesästä, jolloin se viimeksi purkautui. Satoja ihmisiä kuoli vuorenrinteen kylissä, kun ihmiset eivät ehtineet pois syöksyvän laavavirran alta.
Nyt katselen vuorta noin kymmenen kilometrin päästä, ja vuoren huipulta tupruaa savua.
Fuego on lähes 3700-metrinen. Huomattavasti matalampi, 2550-metrinen on on Pacaya, joka on lähettyvillä muttei ihan näkösällä Antiguasta. Istun pikkubussin kyydissä, ja ruuhka pitää vauhdin kävelynomaisena.
 |
| Pacaya pimeän tultua. |
Ehdimme kuitenkin sopivasti puoltatoista tuntia ennen auringonlaskua portille, josta pääsee patikoimaan Pacayan huippua kohti.
Vähän ennen auringonlaskua pääsemme määränpäähän, pienelle kukkulalle, josta on mainio näkymä ehkä 2-3 kilometrin päässä olevalle Pacayan huipulle.
Ja näkymä on vaikuttava. Kiehuva laavavirta valuu kirkkaanpunaisena rinnettä alaspäin.
Illan pimetessä laavavirran hehku syvenee. Huipun ylle nouseva kevyt pilvi värjäytyy punertavan sävyihin. Harmi että kamerani ei näitä tunnelmia oikein nappaa (pokkarikamerani kuvat ovat paljon parempia kuin blogiin päätyvät kännykkäkuvat).
Maaperästä nousee kuumia "uuneja", joissa voi vaikkapa kuumentaa marsipaania. Maisema on jännästi mustaa laavakiveä.
Pacayan purkautui viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Vuori heitti taivaalle sisuksiaan, ja pian ne putoilivat kivinä maahan ympäri lähikyliä.
Oppaamme muistelee purkausta.
"Olimme täällä rinteellä, kun purkaus äkkiä alkoi. Juoksimme täysillä alas, kilometriin meni minuutti, ja ehdimme pöydän alle suojaan."
Olettaisin, että pöytä on ollut vahvaa tekoa.
 |
| Kuvan Agua on vajaa neljätonninen. Sen vasemmalla puolella taaempana lymyää pilvien peittämä Fuego. Näkymä Pacayan näköalapaikalta. Hevosia on tarjolla uupuneille turisteille. |
Antiguan kaupunki oli Guatemalan pääkaupunki vuonna 1773 raivonneeseen suureen maanjäristykseen asti. Tuntuu, että monin paikoin kaupunki näyttää yhä samalta kuin järistyksen jälkeen - jopa osa rakennuksista on jätetty kuin muistona menneestä järistyksen jälkeiseen tilaan.
Kaupunki on itsessään kuin museo mennessä maailmasta, ja toisaalta sieltä löytyvät modernit galleriat, kahvilat ja ravintolat. Ei ihme, että turistijoukot löytävät tänne.
 |
| Monet vanhat luostarit ovat nyt tyylikkäitä taidemuseoita. |
 |
| Kankaankutoja. |
 |
| Antiguan keskustan maamerkki. Taustalla Agua. |
 |
| Antiguan kaikki kadut ovat vanhaa kiveystä. |
 |
| Osa rakennuksista, kuten kuvan kirkko, on jätetty vuoden 1773 järistyksen jälkeiseen tilaan. |
 |
| Jeesus-varasto. |
 |
| Hotellini Paseo de la Merced on mainio. |
 |
| Ja joulu... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti