Botswanasta pois lahtiessa pitaa oikein tahdata, jotta osuu. Raja Sambian suuntaan on yksi maailman lyhimmista.
Mailla on yhteista rajaa vain muutama sata metria. Rajan yli paastakseen pitaa ylittaa Zambesi-joki. Maisema on maukas, silla sillan kohdalta haarautuu toinenkin joki, Chobe.
Kaytannossa ollaan neljan maan risteyksessa, mika taitaa olla ainutlaatuinen paikka maailmassa. Chobe-joen takana on Namibia. Toisella puolella alkaa Zimbabwe.
Botswanasta Sambiaan paase lautalla. Pienelle lautalle mahtuu yksi iso rekka ja peraan yksi pienempi. Rekkajonot yltavat Botswanan puolelle pitkalle.
Jalankulkija paasi rajan yli kavelemalla lautalle ja maksamalla Sambian viranomaisille 50 dollaria.
Mutta ei Botswanasta mikaan kiire ollut pois. Maapera katkee sisaansa maailman suurimmat timantit ja maan pinnalla luonnonpuistot ovat maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa.
Ja uuttakin oppii, kuten elainmaailman viisi rumaa. Big 5 tunnetaan laajalti mutta ugly 5:een kuuluvat korppikotka, hyeena, gnu, marabuhaikara ja villisika. Minusta etenkin villisika on sympaattinen enka gnutakaan tahan joukkoon liittaisi.
Botswana jos joku on villia Afrikkaa. Francistownin ja Kasanen valisella tiella ei turhaan ole tien vierella norsuvaroituksia. Kun tien vierella aasi tuhersi ruohotupponsa kanssa tai lehma katseli maailmaa verkkaisena, bussikuskit eivat juuri reagoineet. Mutta autas kun tien reunan ruohikossa kuikuili norsuperhe. Noyrasti jalka etsi jarrupoljinta ja elain kierrettiin kaukaa.
Tietaahan, miten siina kolarissa kavisi.
Kasanessa majapaikassa varoitettiin, etta ala lahde kavellen liikkeelle. Vaarallisia elaimia voi olla missa vaan. Tuumailin, etta ehka vahan kurkkaan. Vahan vaan. Mutta sen verran vanha jo olen, etta sotamieshauhiaan en sortunut.
Ja miksi olisi pitanyt. Elaimia ihmettelin safarijeepin kyydissa, Chobea ajavassa jokiristeilijassa, Okavangon suiston kanavia kulkevassa kanootissa ja ihan kavelysafarillakin.
Sellainen on Botswana.
Mailla on yhteista rajaa vain muutama sata metria. Rajan yli paastakseen pitaa ylittaa Zambesi-joki. Maisema on maukas, silla sillan kohdalta haarautuu toinenkin joki, Chobe.
Kaytannossa ollaan neljan maan risteyksessa, mika taitaa olla ainutlaatuinen paikka maailmassa. Chobe-joen takana on Namibia. Toisella puolella alkaa Zimbabwe.
Botswanasta Sambiaan paase lautalla. Pienelle lautalle mahtuu yksi iso rekka ja peraan yksi pienempi. Rekkajonot yltavat Botswanan puolelle pitkalle.
Jalankulkija paasi rajan yli kavelemalla lautalle ja maksamalla Sambian viranomaisille 50 dollaria.
Mutta ei Botswanasta mikaan kiire ollut pois. Maapera katkee sisaansa maailman suurimmat timantit ja maan pinnalla luonnonpuistot ovat maailmanlaajuisestikin huippuluokkaa.
Ja uuttakin oppii, kuten elainmaailman viisi rumaa. Big 5 tunnetaan laajalti mutta ugly 5:een kuuluvat korppikotka, hyeena, gnu, marabuhaikara ja villisika. Minusta etenkin villisika on sympaattinen enka gnutakaan tahan joukkoon liittaisi.
Botswana jos joku on villia Afrikkaa. Francistownin ja Kasanen valisella tiella ei turhaan ole tien vierella norsuvaroituksia. Kun tien vierella aasi tuhersi ruohotupponsa kanssa tai lehma katseli maailmaa verkkaisena, bussikuskit eivat juuri reagoineet. Mutta autas kun tien reunan ruohikossa kuikuili norsuperhe. Noyrasti jalka etsi jarrupoljinta ja elain kierrettiin kaukaa.
Tietaahan, miten siina kolarissa kavisi.
Kasanessa majapaikassa varoitettiin, etta ala lahde kavellen liikkeelle. Vaarallisia elaimia voi olla missa vaan. Tuumailin, etta ehka vahan kurkkaan. Vahan vaan. Mutta sen verran vanha jo olen, etta sotamieshauhiaan en sortunut.
Ja miksi olisi pitanyt. Elaimia ihmettelin safarijeepin kyydissa, Chobea ajavassa jokiristeilijassa, Okavangon suiston kanavia kulkevassa kanootissa ja ihan kavelysafarillakin.
Sellainen on Botswana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti