Aggregaatti nostaa tasaisen huminan. Ilmaan nousee kevyt hiilenpolton katku.
Tien vasemmalla puolella on pellista kyhatty rakennus, jossa tiskilla on tarjolla omenoita, africolaa ja makeisia. Ylla on kyltti, jossa lukee: Welcome to Sani Top fruits shop.
Toisella puolen tieta on asuntovaunu. Sen takana on pari tiilitaloa, joissa on ruokokatot.
Afrikkalainen kyla.
Edessa avautuu upouusi asfaltti. Molemmin puolin tieta on betoniset kourut ojia merkkamassa.
Olen istunut paikallani jo pari tuntia. Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio -tarina on ratkeamassa.
Takana on yo Lesothossa. Maassa, joka sijaitsee kaikkein korkeimmalla maailman maista, jos kriteerina kaytetaan maan alinta kohtaa. Lesothon alavin kohta on noin puolessatoista kilometrissa ja toisella puolen maata. Nyt ollaan 2874 metrissa.
Takanani on Sani Lodge Chalet, jonka baari mainostaa itseaan tehokkaasti: Afrikan korkeimmalla sijaitseva pubi. Kelpaa siina istua, horpata ja katsella alaspain kiemuraisena laskevaa tieta. Tieta, jota eilen kiemurtelin nelivetoauton kyydissa ylospain.
Yksi kauneimmista teista, missa olen kaynyt.
Taman paivan paikkani, nojata betoniseen muuriin ei ole varsinaisesti paivan tavoitteena. Paivan tavoitteena on paasta eteenpain Lesothoa (aannetaan Lesuthu).
Kahden tunnin aikana ohi on ajanut kaksi autoa, turisteja molemmissa. Kayvat kaantymassa muutaman kilometrin paassa ennen kuin palaavat takaisin Etela-Afrikan puolella. Voivat kehua kayneensa jalleen yhdessa uudessa maassa.
Mina kehun kayneeni nyt 70 maassa, mutta pelkkia kaantymisia tahan tilastoon ei lasketa.
Viereisen kioskin isanta kertoo, etta aamulla nousi vuoren rinnetta yksi puskataksi. Punainen.
"Se palaa jossakin vaiheessa takaisin alas, kaantyy siella ja jatkaa eteenpain. Soitanko sinne, etta kiirehtivat?"
Pian sama mies palaa ja kertoo karun totuuden: ei ole rahaa puheluun. Voinko mina soittaa?
Jatkan odottelua.
Seuraavassa autossa on pariskunta, jolla on pieni vauva. Aikovat ajaa parikymmenta kilometria. Ei auta liftata ei kenenkaan -maalle.
"Sielta tulee pian Toyota, jossa on kolme miesta, ja kaikki kannissa kuin kaet. Alkaa liftatko siihen," neuvovat.
Emme liftaa, kun auto pian saapuu.
Mutta nyt tarppaa.
Kolmen turistin seurue on matkalla yoreissulle. Aikovat ratsastaa poneilla ja kayda oikeissa lesotholaiskylissa.
Kyydissa paasemme melkein Mokhotlongiin asti. Maaranpaahamme.
Ja missa maisemissa! Lesotho on kaytannossa ylatasankoa, jossa eroosio on kuluttanut pehmeat hiekat ja jattanyt kalloiset kukkulat. Maisema on taynna poytavuoria ja niiden valissa olevia laaksoja. Silmille herkkua.
Pysahdymme seuraamaan lampaiden keritsemista. Seuraavaksi poikkeamme maaeudun kylassa, jossa meille tarjotaa paikallista olutta (maistuu omenasiiderilta) ja lampimantuoretta leipaa.
Oppaanamme on nuori nainen, joka puhuu parempaa englantia kuin mina mutta joka ei ikina paase suihkuun, ei ikina nae telkkaria eika ikina paase ulkomaille.
Kyla ei ole sahkoverkossa, mutta aurinkopaneeli tuo sen verran virtaa, etta radio kuuluu.
Naisella on unelma: han on jo kaynyt lukioa, ja seuraavaksi han haluaa yliopistoon. Ehka han viela paasee suihkuun ja ulkomaille.
"Haluan toimittajaksi. Ehka mina viela joskus olen telkkarissa," han sanoo punastellen.
Lesothon korkein huippu on 3480 metrissa. Paikka on Afrikan korkein Kilimanjarosta etelaan.
Afriski on laskettelurinne. Juuri nyt vierein Oxbow Lodge on hiljainen. Olemme paikan ainoat asukkaat, mutta talvella on toisin. Kaikki 40 mokkia ovat taynna, ja hinnat ovat kolminkertaiset tamanhetkiseen.
Eika viela ensimmaistakaan turistia missaan. Paitsi ranskalaismies, jonka teltta hohti kuunvalossa pratkansa vieressa yksinaisena Sani Passin talla puolen.
Tien vasemmalla puolella on pellista kyhatty rakennus, jossa tiskilla on tarjolla omenoita, africolaa ja makeisia. Ylla on kyltti, jossa lukee: Welcome to Sani Top fruits shop.
Toisella puolen tieta on asuntovaunu. Sen takana on pari tiilitaloa, joissa on ruokokatot.
Afrikkalainen kyla.
Edessa avautuu upouusi asfaltti. Molemmin puolin tieta on betoniset kourut ojia merkkamassa.
 |
| Afrikassa usein aika kuluu odotellessa. |
Olen istunut paikallani jo pari tuntia. Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio -tarina on ratkeamassa.
Takana on yo Lesothossa. Maassa, joka sijaitsee kaikkein korkeimmalla maailman maista, jos kriteerina kaytetaan maan alinta kohtaa. Lesothon alavin kohta on noin puolessatoista kilometrissa ja toisella puolen maata. Nyt ollaan 2874 metrissa.
 |
| Lesothossa elämä sujuu verkkaisesti. |
Takanani on Sani Lodge Chalet, jonka baari mainostaa itseaan tehokkaasti: Afrikan korkeimmalla sijaitseva pubi. Kelpaa siina istua, horpata ja katsella alaspain kiemuraisena laskevaa tieta. Tieta, jota eilen kiemurtelin nelivetoauton kyydissa ylospain.
Yksi kauneimmista teista, missa olen kaynyt.
 |
| Kiemurteleva tie nousee Etelä-Afrikan puolelta Lesothoon. |
Taman paivan paikkani, nojata betoniseen muuriin ei ole varsinaisesti paivan tavoitteena. Paivan tavoitteena on paasta eteenpain Lesothoa (aannetaan Lesuthu).
Kahden tunnin aikana ohi on ajanut kaksi autoa, turisteja molemmissa. Kayvat kaantymassa muutaman kilometrin paassa ennen kuin palaavat takaisin Etela-Afrikan puolella. Voivat kehua kayneensa jalleen yhdessa uudessa maassa.
Mina kehun kayneeni nyt 70 maassa, mutta pelkkia kaantymisia tahan tilastoon ei lasketa.
Viereisen kioskin isanta kertoo, etta aamulla nousi vuoren rinnetta yksi puskataksi. Punainen.
"Se palaa jossakin vaiheessa takaisin alas, kaantyy siella ja jatkaa eteenpain. Soitanko sinne, etta kiirehtivat?"
Pian sama mies palaa ja kertoo karun totuuden: ei ole rahaa puheluun. Voinko mina soittaa?
Jatkan odottelua.
Seuraavassa autossa on pariskunta, jolla on pieni vauva. Aikovat ajaa parikymmenta kilometria. Ei auta liftata ei kenenkaan -maalle.
"Sielta tulee pian Toyota, jossa on kolme miesta, ja kaikki kannissa kuin kaet. Alkaa liftatko siihen," neuvovat.
Emme liftaa, kun auto pian saapuu.
Mutta nyt tarppaa.
Kolmen turistin seurue on matkalla yoreissulle. Aikovat ratsastaa poneilla ja kayda oikeissa lesotholaiskylissa.
Kyydissa paasemme melkein Mokhotlongiin asti. Maaranpaahamme.
 |
| Näkymä Lesothon kuninkaiden vuorelta. |
Ja missa maisemissa! Lesotho on kaytannossa ylatasankoa, jossa eroosio on kuluttanut pehmeat hiekat ja jattanyt kalloiset kukkulat. Maisema on taynna poytavuoria ja niiden valissa olevia laaksoja. Silmille herkkua.
Pysahdymme seuraamaan lampaiden keritsemista. Seuraavaksi poikkeamme maaeudun kylassa, jossa meille tarjotaa paikallista olutta (maistuu omenasiiderilta) ja lampimantuoretta leipaa.
 |
| Keritsijä saa palkkaa kaksi randia (15 senttiä) lammasta kohden. |
Oppaanamme on nuori nainen, joka puhuu parempaa englantia kuin mina mutta joka ei ikina paase suihkuun, ei ikina nae telkkaria eika ikina paase ulkomaille.
Kyla ei ole sahkoverkossa, mutta aurinkopaneeli tuo sen verran virtaa, etta radio kuuluu.
Naisella on unelma: han on jo kaynyt lukioa, ja seuraavaksi han haluaa yliopistoon. Ehka han viela paasee suihkuun ja ulkomaille.
"Haluan toimittajaksi. Ehka mina viela joskus olen telkkarissa," han sanoo punastellen.
Lesothon korkein huippu on 3480 metrissa. Paikka on Afrikan korkein Kilimanjarosta etelaan.
Afriski on laskettelurinne. Juuri nyt vierein Oxbow Lodge on hiljainen. Olemme paikan ainoat asukkaat, mutta talvella on toisin. Kaikki 40 mokkia ovat taynna, ja hinnat ovat kolminkertaiset tamanhetkiseen.
Eika viela ensimmaistakaan turistia missaan. Paitsi ranskalaismies, jonka teltta hohti kuunvalossa pratkansa vieressa yksinaisena Sani Passin talla puolen.
 |
| Yksinäinen telttailija. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti