Useiden sattumien summana päädyin Purwokertoon. Se on kaupunki, johon valkoinen turisti pysähtyy ainoastaan vaihtamaan bussia tai nousemaan junaan.
Mistäkö tiedän?
Majapaikastani. Hotellini RedDoorz oli uusi ja steriili. Patjakin erinomainen, oma suihku ja vessa, siistejä.
Hinta yöltä: seitsemän euroa. Jakartassa minipalkka on 2,5 miljoonaa rupiaa eli noin 150 euroa. Muualla maassa ehkä puolet siitä.
Aamulla tuli ongelma kun iski kakkahätä. Pytty on siisti mutta eihän täällä ole vessapaperia.
Vessan seinässä, pytyn takana luki indonesiaksi, että ei paperia pyttyyn (oletan). Mulla olisi kyllä jemmarulla vessapaperia mutta eipä täällä ole roskakoriakaan. Ei edes huoneessa.
Bussimatkani Jaavan saarella pysähtyi Purwokertoon siitä syystä, että aamuinen bussi Wonosobosta lähtikin vasta puoli viideltä iltapäivällä. Purwokertosta jatkoin henkilöauton kyydissä Pangandaraniin.
Pangandaran on indonesialaisten rantakohde, ja on täällä jonkin verran länkkärituristejakin. Rannalla voi ihastella auringonlaskua, seurata paikallisten kalastajien touhuja ja poseerata paikallisten selfiekameroissa.
Kun Intian valtamerta lähtee kohti etelää, saapuu seuraavaksi Antarktikselle. Tosin paljon ei tarvitse koukata kaakon suuntaan, niin vastaan tulee Australian manner.
 |
| Kalasaalis. |
 |
| Kalastajat työssään. |
 |
 |
| Selfien pyytäjät päätyivät minunkin kameraani. |
 |
| Kookosmaitoa ostamassa. |
 |
| Green Canyon. Neljä vesipetoa ja maskotti. |
 |
| Vastavirta oli sen verran voimakas, että vetoni ei riittänyt noille kallioille. |
 |
| En kokeillut tätä. |
Tapasin myös uhanalaisten kilpikonnien suojelijan. Luonnossa konnat melkein kaikki päätyvät synnyttyään petojen kynsiin. Täällä ne munivat suojatuissa tiloissa, ja ne vapautetaan mereen kunhan ovat vähän kasvaneet. Ilmeisesti systeemi toimii.
 |
| Ilmeisesti pedon haavoittama kilpikonna ainakin lähti uimaan vikkelästi päästyään hoitajansa käsistä altaaseen. |
 |
| Olivatkohan nämä 2-3 viikon ikäisiä konnia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti