Haavoittunut enkeli

Pian olen pari viikkoa kierrellyt luoteista Argentiinaa. Täällä olisi kiertelemistä ja näkemistä vaikka kahdeksi kuukaudeksi. Maaseudulle asti en kovin paljon ole "ehtinyt", vaikka toisaalta pienet kylät ja Andien monet rinteet olisivat täällä ns. juttu.

Bussien ikkunoistakin näkee paljon kauneutta. Ja busseissa on tullut istuttua paljon.

Jossakin Tucumanin ja Cordoban välissä. 

Kaupungeissakin on puolensa. Tucuman on kaupunki, jossa luettiin Argentiinan itsenäisyysjulistus 203 vuotta sitten. Vähän etelämpänä sijaitseva Cordoba on kuitenkin kaupunki, jota erityisen lämpimästi suosittelen.

Violettien jacarandapuiden varjostamat kävelykadut, lukuisat tunnelmalliset kahvilat sekä ravintolat ja reissuni selvästi kiehtovimmat taidemuseot.

Violettina kukkivat jacarandapuut ovat kaunis näky. 

Museot jo rakennuksina ovat näkemisen arvoisia. Ja jotakin tutun oloista näkyy myös aseteltuna seinille.

Jotakin tuttua... Museo Superior de Bellas Artes Evita. 

Ihmisten hätä on vahvasti esillä Bellas Artes Emilio Caraffa -museossa. 

Bellas Artes Emilio Caraffa. 

Miljöö on hieno myös tässä museossa: Museo Municipal de Bellas Artes Dr Genaro Perez. 

Cordoban katedraali on kaunis. 

Cordobassa on myös museo diktatuurin ajan kauheuksista. Se ei makaaberiuudessaan ihan vedä vertoja entisille kgb-tyrmille, joita on useissa entisissä neukkukaupungeissa, mutta ainakin minulle tuli uutena tieto diktatuurin aikana kadonneiden ihmisten suuresta määrästä.

Museo de la Memoria.

He ovat kadonneet 70-luvulla.