Pikkubussin kuskin takana ensimmäisellä penkkirivillä meitä on neljä: kaksi suomalaista, hollantilainen ja nuori swazinainen.
Bussin lähdettyä yksi meistä nostaa läppärin syliinsä ja alkaa näpyttää. Arvaattekin varmaan, kuka. Swazinainen, tietenkin.
Olemme matkalla Nelspruitista Mbabaneen, Etelä-Afrikasta Swazimaahan.
Swazimaa on bkt:ssä laskettuna maailman maista sijalla 150. Ei siis ihan viimeisten joukossa mutta parantamisen varaakin on.
Legends-hostellin perusteella Swazimaa voisi sijoittua paljon korkeammallekin. Dj soittaa Paul Simonia, jättikokoiset akaasiat varjostavat ison pihan miellyttäväksi ja kylmä olut maistuu hyvältä.
"Älä kosketa." "Älä avaa luukkua." Ei tee mieli rikkoa kieltoja. Mukavampi katsoa lasin takaa terraariossaan uteliaana tulijaa tuijottavaa kolmemetristä boaa.
"Varo krokotiilejä," huutaa opastetaulu, kun kävelen hiekkatietä läheiselle putoukselle. Vieressä virtaa vaivaisena joki. Kävelen keskellä tietä.
Swazimaassa on Afrikan paras luonnonpuisto bongata sarvikuonja, mainostaa opaskirja. Sinne!
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Paikallislehden etusivu varoittaa helteestä: 41 astetta.
Juuri tällä kertaa autossa ei ole kattoa.
Sarvikuonotkaan eivät liiku. Löydämme päivän aikana 14 kuonoa, yksi niistä harvinaisempi black rhino, suippohuulisarvikuono.
Todistettavasti sarvikuonoja on yhä olemassa.
El ninjon synnyttämä kuivuus alkaa olla itäisessä Afrikassa tuhoisaa. Mkhayan puistossa on mustaksi kuivuneita lammen pohjia, joissa maa halkeilee eikä vettä näy. Generaattorit surisevat juotavaa muutamaan pisteeseen, mutta oppaame Africa on huolissaan.
"Nyt juuri ei tule vettä niihinkään," hän toteaa.
Korppikotkat ovat lepäämässä tai nähneet tilaisuutensa. Kymmenisen isoa, rujoa lintua vilvoittelee mutalammen äärellä. Kylpevät sarvikuonot eivät vielä näytä uhreilta.
Nostan penkille hetkeksi unohtuneen kameran. Mustan. Se on lähes polttavan kuuma.
Opas kysyy, haluanko nousta autosta ja kävellä vähän lähemmäksi.
Joo!
Sarvikuonot eivät reagoi minuun, kun hiivin tuulen alapuolelta. Taustalta kohti juomapaikkaa hölköttelee villisika. Jätän sopivan hajuraon.
Tuuli puhaltaa kuumaa hiekkaa. Idänlehtoturpiaalin viserrys kuuluu takaa.
Bussin lähdettyä yksi meistä nostaa läppärin syliinsä ja alkaa näpyttää. Arvaattekin varmaan, kuka. Swazinainen, tietenkin.
Olemme matkalla Nelspruitista Mbabaneen, Etelä-Afrikasta Swazimaahan.
Swazimaa on bkt:ssä laskettuna maailman maista sijalla 150. Ei siis ihan viimeisten joukossa mutta parantamisen varaakin on.
 |
| Legends backpackers. |
Legends-hostellin perusteella Swazimaa voisi sijoittua paljon korkeammallekin. Dj soittaa Paul Simonia, jättikokoiset akaasiat varjostavat ison pihan miellyttäväksi ja kylmä olut maistuu hyvältä.
"Älä kosketa." "Älä avaa luukkua." Ei tee mieli rikkoa kieltoja. Mukavampi katsoa lasin takaa terraariossaan uteliaana tulijaa tuijottavaa kolmemetristä boaa.
"Varo krokotiilejä," huutaa opastetaulu, kun kävelen hiekkatietä läheiselle putoukselle. Vieressä virtaa vaivaisena joki. Kävelen keskellä tietä.
Swazimaassa on Afrikan paras luonnonpuisto bongata sarvikuonja, mainostaa opaskirja. Sinne!
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Paikallislehden etusivu varoittaa helteestä: 41 astetta.
Juuri tällä kertaa autossa ei ole kattoa.
Sarvikuonotkaan eivät liiku. Löydämme päivän aikana 14 kuonoa, yksi niistä harvinaisempi black rhino, suippohuulisarvikuono.
Todistettavasti sarvikuonoja on yhä olemassa.
El ninjon synnyttämä kuivuus alkaa olla itäisessä Afrikassa tuhoisaa. Mkhayan puistossa on mustaksi kuivuneita lammen pohjia, joissa maa halkeilee eikä vettä näy. Generaattorit surisevat juotavaa muutamaan pisteeseen, mutta oppaame Africa on huolissaan.
"Nyt juuri ei tule vettä niihinkään," hän toteaa.
Korppikotkat ovat lepäämässä tai nähneet tilaisuutensa. Kymmenisen isoa, rujoa lintua vilvoittelee mutalammen äärellä. Kylpevät sarvikuonot eivät vielä näytä uhreilta.
Nostan penkille hetkeksi unohtuneen kameran. Mustan. Se on lähes polttavan kuuma.
Opas kysyy, haluanko nousta autosta ja kävellä vähän lähemmäksi.
Joo!
Sarvikuonot eivät reagoi minuun, kun hiivin tuulen alapuolelta. Taustalta kohti juomapaikkaa hölköttelee villisika. Jätän sopivan hajuraon.
Tuuli puhaltaa kuumaa hiekkaa. Idänlehtoturpiaalin viserrys kuuluu takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti