Tanaan vaihtui maisema. Saavuin perille ryytyneena neljan tunnin yolennon ja paalle seitseman tunnin bussimatkan paahan. Olin varma, etta tahan kaupunkimaisemaan ei yksikaan tuttavani ole ikina paatynyt.
Majoituin hotelliin ja avasin kannykkani. Yksi tuttava kyseli heti facebookin chatissa, missa olen.
Varmistin kartasta ennen kuin vastasin: Encarnacionissa, Etela-Paraguayssa lahella Argentiinan rajaa.
"Ai, minakin olen ollut siella," vastasi kaverini.
Nonni.
- - - -
Nyt on menossa matkustuspaiva numero 54. Olen kauempana paivantasaajasta kuin kertaakaan aikaisemmin. Siita huolimatta taman kuumemmassa paikassa en edellisten 53 paivan aikana ole ollut. Edes Amazoniassa ei ollut nain kuuma.
Plazan kulman lampomittari naytti 36:ta astetta. Kun paalle lisataan valtava kosteusprosentti, saadaan tukaluuskertoimella iso luku.
Tukaluutta taltuttamaan sopikin hyvin napata paikallisesta pikkukaupasta olut, jonka nimi on Polar ja jonka etiketissa on jaakarhun kuva.
Ja nautiskella olut jalkakaytavalle kaupan kulmalle nostetun muovipoydan viereisessa muovituolissa istuen.
- - - -
Encarnacionissa on komea ranta. Rantahiekka on niin kuumaa, etta otettuani paljain jaloin hiekalla kaksi askelta kaannyin nopeasti takaisin.
Hiekkarannan takana on ilmeisen hiljattain rakennettu levea rantabulevardi. Viela neljan aikaan iltapaivalla sinne porotukseen ei mennyt kukaan, mutta auringonlaskun aikaan alkoi olla vipinaa.
Vaikka eihan lampotila ollut yhtaan helpottanut viela tuntia auringonlaskun jalkeenkaan.
Paikallinen ranta on Parana-joen rannalla. Joen toisella puolella on pilvenpiirtajien silhuetti. Rakennukset kuuluvat Argentiinaan ja ovat kaupungissa nimelta Posadas.
- - - -
Kaupungin ihmeellisyydet eivat viela tuohon loppuneet. Torilla on pienehko patsas herrasta nimelta Taras Schevtchenko. Mitakohan tekemista Ukrainan kansallisrunoilijalla on pienen paraguaylaisen kaupunkipahasen kanssa.
Paraguayssa itse asiassa nakyy paljon vaaleita ihmisia. Aika monen juuret ovat Saksassa, ja suuri osa muuttovirrasta juontaa kauemmas kuin toisen maailmansodan loppuhetkiin. Ilmeisesti taalla on paljon myos ukrainalaistaustaisia.
Kaupungin ylpeys kuitenkin on oma sambadromi. Rannan lahella on 200-300 metria pitka tienosuus ymparoityna isoilla katsomoilla. Paatyjen lippuluukut mainostavat jo tulevaa.
Tammi- ja helmikuussa kaupungissa on istot sambafestivaalit, jolle vertoa vetaa ainoastaan Rion karnevaali.
Majoituin hotelliin ja avasin kannykkani. Yksi tuttava kyseli heti facebookin chatissa, missa olen.
Varmistin kartasta ennen kuin vastasin: Encarnacionissa, Etela-Paraguayssa lahella Argentiinan rajaa.
"Ai, minakin olen ollut siella," vastasi kaverini.
Nonni.
- - - -
Nyt on menossa matkustuspaiva numero 54. Olen kauempana paivantasaajasta kuin kertaakaan aikaisemmin. Siita huolimatta taman kuumemmassa paikassa en edellisten 53 paivan aikana ole ollut. Edes Amazoniassa ei ollut nain kuuma.
Plazan kulman lampomittari naytti 36:ta astetta. Kun paalle lisataan valtava kosteusprosentti, saadaan tukaluuskertoimella iso luku.
Tukaluutta taltuttamaan sopikin hyvin napata paikallisesta pikkukaupasta olut, jonka nimi on Polar ja jonka etiketissa on jaakarhun kuva.
Ja nautiskella olut jalkakaytavalle kaupan kulmalle nostetun muovipoydan viereisessa muovituolissa istuen.
- - - -
Encarnacionissa on komea ranta. Rantahiekka on niin kuumaa, etta otettuani paljain jaloin hiekalla kaksi askelta kaannyin nopeasti takaisin.
Hiekkarannan takana on ilmeisen hiljattain rakennettu levea rantabulevardi. Viela neljan aikaan iltapaivalla sinne porotukseen ei mennyt kukaan, mutta auringonlaskun aikaan alkoi olla vipinaa.
Vaikka eihan lampotila ollut yhtaan helpottanut viela tuntia auringonlaskun jalkeenkaan.
Paikallinen ranta on Parana-joen rannalla. Joen toisella puolella on pilvenpiirtajien silhuetti. Rakennukset kuuluvat Argentiinaan ja ovat kaupungissa nimelta Posadas.
- - - -
Kaupungin ihmeellisyydet eivat viela tuohon loppuneet. Torilla on pienehko patsas herrasta nimelta Taras Schevtchenko. Mitakohan tekemista Ukrainan kansallisrunoilijalla on pienen paraguaylaisen kaupunkipahasen kanssa.
Paraguayssa itse asiassa nakyy paljon vaaleita ihmisia. Aika monen juuret ovat Saksassa, ja suuri osa muuttovirrasta juontaa kauemmas kuin toisen maailmansodan loppuhetkiin. Ilmeisesti taalla on paljon myos ukrainalaistaustaisia.
Kaupungin ylpeys kuitenkin on oma sambadromi. Rannan lahella on 200-300 metria pitka tienosuus ymparoityna isoilla katsomoilla. Paatyjen lippuluukut mainostavat jo tulevaa.
Tammi- ja helmikuussa kaupungissa on istot sambafestivaalit, jolle vertoa vetaa ainoastaan Rion karnevaali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti