Kapuan El Pipilan muistomerkille, joka on komea näköalapaikka Guanajuaton kaupungin yllä. Ja kukapa siellä odottaakaan: viikatemies.
Suhtautuminen kuolemaan on Meksikossa aivan toisenlaista kuin Suomessa. Viime viikonloppuna ollutta kuolleitten muistopäivää vietettiin karnevaalimeiningillä. Meno oli riehakasta ja ihmisillä oli hauskaa.
Huppupäinen viikatemies istuu kaiteella ja heiluttaa hitaasti viikatettaan. Välillä joku istahtaa hänen viereensä ja ottaa kuvan. Ja maksaa lantteja viikatemiehelle.
Kiitokseksi viikatemies heittää ylävitosen. Ehkä toivoa on vielä.
Guanajuaton kummallisin paikka on muumiomuseo. Se on myös ilmeisesti kaupungin vetonaula. Tienviitat osoittavat suuntaa eri puolilla kaupunkia kohti muumiomuseota. Paikalla on paljon kotimaan turisteja, kun sinne saavun.
Museossa on kuolleita vitriineissään. Hapettomassa ja kuivassa tilassa ne säilyvät, vanhimmat jo toistasataa vuotta.
Vainajia on näytteillä yli sata. Osalla kuolleista on vielä parta ja hiukset. Osa vaatteista on puettuina. Monen ilmeet ovat kauhistuneita, "kuolevan" ilmeitä.
Yleisö pyörii seassa innoissaan, napsii kuvia yhtenään. Kuvia toki minäkin otan, mutta jotenkin hävettää. Ei tällaista kuuluisi tehdä.
Ovatkohan vainajien jälkipolvet yhtä innoissaan asiasta kuin paikalliset turistit? "Tuo tuossa on meidän vaari".
Minulle tämä on ainakin reissun groteskein paikka. Ei jatkoon.
Kaupungissa on myös Don Quijote -museo, ja sielläkin heti silmiin ponkaisee Quijote-patsas, joka asennoltaan ja olemukseltaan on kuin muumiomuseosta.
Kaikkiaan Guanajuato on erittäin kuvauksellinen kaupunki Keski-Meksikossa, muutaman tunnin matkan pääkaupunki Mexicosta pohjoiseen.
Guanajuato on rakennettu jyrkille, kallioisille rinteille, joten maisemat ovat nautinnolliset. Rinteisiin nousee yhä ylemmäs mitä värikkäimpiä taloja.
Kadut ovat kapeita, ja ne on päällystetty nupukivin ja laatoin. Vanhan kolonialistisen ajan tunnelma henkii vahvasti.
Kadut mutkittelevat maaston mukaan, katujen kulmissa on paljon pieniä ja vähän isompiakin aukioita. Viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita riittää.
Autoliikenne kulkee pääasiassa kaupungin alla kallion sisällä olevassa tunneliverkostossa.
El Pipilan kupeesta tätä kaikkea on kiva katsella. El Pipila eli 1800-luvun alussa ja oli kaivosmies.
Hän nousi Meksikon itsenäisyystaistelun suureksi sankariksi murtauduttuaan täällä Guanajuatossa ratkaisevasti linnoitukseen, jota pitivät vallassa espanjalaiset. Nyt hän juhlii patsaana kaupungin yllä.
 |
| Viikatemies odottaa turisteja hyväntuulisena. |
Suhtautuminen kuolemaan on Meksikossa aivan toisenlaista kuin Suomessa. Viime viikonloppuna ollutta kuolleitten muistopäivää vietettiin karnevaalimeiningillä. Meno oli riehakasta ja ihmisillä oli hauskaa.
Huppupäinen viikatemies istuu kaiteella ja heiluttaa hitaasti viikatettaan. Välillä joku istahtaa hänen viereensä ja ottaa kuvan. Ja maksaa lantteja viikatemiehelle.
Kiitokseksi viikatemies heittää ylävitosen. Ehkä toivoa on vielä.
Guanajuaton kummallisin paikka on muumiomuseo. Se on myös ilmeisesti kaupungin vetonaula. Tienviitat osoittavat suuntaa eri puolilla kaupunkia kohti muumiomuseota. Paikalla on paljon kotimaan turisteja, kun sinne saavun.
 |
| Muumiot museossaan. |
Museossa on kuolleita vitriineissään. Hapettomassa ja kuivassa tilassa ne säilyvät, vanhimmat jo toistasataa vuotta.
Vainajia on näytteillä yli sata. Osalla kuolleista on vielä parta ja hiukset. Osa vaatteista on puettuina. Monen ilmeet ovat kauhistuneita, "kuolevan" ilmeitä.
Yleisö pyörii seassa innoissaan, napsii kuvia yhtenään. Kuvia toki minäkin otan, mutta jotenkin hävettää. Ei tällaista kuuluisi tehdä.
Ovatkohan vainajien jälkipolvet yhtä innoissaan asiasta kuin paikalliset turistit? "Tuo tuossa on meidän vaari".
Minulle tämä on ainakin reissun groteskein paikka. Ei jatkoon.
 |
| Don Quijote museossaan on asetelmaltaan kuin edellisen kuvan muumiot. |
Kaupungissa on myös Don Quijote -museo, ja sielläkin heti silmiin ponkaisee Quijote-patsas, joka asennoltaan ja olemukseltaan on kuin muumiomuseosta.
 |
| Porraskäytävässä on tietenkin muraali. Tämä esittää jotenkin Don Quijotea. |
Kaikkiaan Guanajuato on erittäin kuvauksellinen kaupunki Keski-Meksikossa, muutaman tunnin matkan pääkaupunki Mexicosta pohjoiseen.
Guanajuato on rakennettu jyrkille, kallioisille rinteille, joten maisemat ovat nautinnolliset. Rinteisiin nousee yhä ylemmäs mitä värikkäimpiä taloja.
Kadut ovat kapeita, ja ne on päällystetty nupukivin ja laatoin. Vanhan kolonialistisen ajan tunnelma henkii vahvasti.
Kadut mutkittelevat maaston mukaan, katujen kulmissa on paljon pieniä ja vähän isompiakin aukioita. Viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita riittää.
Autoliikenne kulkee pääasiassa kaupungin alla kallion sisällä olevassa tunneliverkostossa.
 |
| Kotikulman katu. |
 |
| Lounashetki ikkunapöydän äärellä. |
El Pipilan kupeesta tätä kaikkea on kiva katsella. El Pipila eli 1800-luvun alussa ja oli kaivosmies.
Hän nousi Meksikon itsenäisyystaistelun suureksi sankariksi murtauduttuaan täällä Guanajuatossa ratkaisevasti linnoitukseen, jota pitivät vallassa espanjalaiset. Nyt hän juhlii patsaana kaupungin yllä.
 |
| El Pipila on kuvassa vasemmalla kukkulan huipulla. |
 |
| Näkymä El Pipilasta kohti kaupungin keskustaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti