Mexico: Peruna numero Bob Beamon

Peruna numero 219 oli Asko "Nakki" Pesonen. Peruna numero 550 Antti Kalliomäki. Ja peruna numero 890 oli tietenkin Bob Beamon.

Perunoiden kerääminen oli kymmenvuotiaalle tylsää, ja jotakin piti keksiä. Laskeminen toi hommaan jotakin mielekkyyttä. 

Bob Beamonin pituushypyn ME-tulos 890 oli kovinta luokkaa. Youtubesta sen saattaa yhä nähdä. Ponnistus, ja jalat tempaisten eteen. Alas hiekkaan mahdottoman kaukana. Pari jänispomppua perään.

Ja ihmettelyä. Ainakin kymmenen minuuttia meni, kun mittamiesten mitta loppui kesken, uutta piti hakea. Kun tulos julkistettiin, hyppääjä itse ei tajunnut siitä mitään. Piti kysyä kavereilta, mitä se tarkoittaa jaloissa ja tuumissa. 

Kukaan ei ollut ikinä hypännyt edes puolen metrin päähän. Tuota ei ikinä rikota, luulin.

Nyt olen melkein pyhiinvaelluksella Mexicossa. Beamonin mahdoton hyppy täyttää 50 vuotta viikon kuluttua.

Stadionilta ja kisoista suuremman jäljen historiaan taisivat silti jättää John Carlos ja Tommie Smith, 200 metrin ykkönen ja kakkonen. Palkintojenjaossa he nostivat mustiin hanskoihin verhotun kätensä nyrkissä ylös kansallislaulun aikana ja osoittivat mieltä mustien aseman puolesta Yhdysvalloissa.

Kun vielä Mike Powell meni ja hyppäsi 1991 Tokiossa 895 ja rikkoi Beamonin lyömättömän pidetyn ennätyksen. Beamonin ME kesti 23 vuotta, Powellin ennätys on säilynyt jo 27 vuotta. 

Stadion sijaitsee kaupungin suurimman yliopiston campuksella. Metropysäkiltä matka vie opiskelijaruokaloiden, baarien, markkinapaikkojen ja seinällä keikistelevän Elvis-patsaan ohi.

Mexicon yliopiston hulppea kirjasto. 

Yliopiston kirjaston upeiden muraalien takaa läheiseltä mäeltä näkyvät valopylväät, jollaisista stadionit tunnistaa kaukaa. Ympärillä on laakeaa. Stadionkaan ei ole järin korkea. Nykyään sitä käyttävät yliopiston jalkapallo- ja yleisurheilujoukkueet.

Osa stadionia ympäröivän metalliaidan porteista on auki. Niitä vartioivat autoissaan istuvat poliisit. Anelen lupaa päästä katsomaan, sentään Suomesta ja Bob Beamon...

Stadion, jossa Bob Beamon teki sankaritekonsa. Sielläkin on panostettu muraaleihin. 

Eivät heltyneet, joten minun piti tyytyä käymään läheisessä Coyoacanin kaupunginosassa. Kilometrin päässä toisistaan ovat Frida Kahlon ja Lev Trotskin viimeiset kodit. Kummankin kuolinpaikat on museoitu, ja etenkin Kahlon varten kävijän piti jonottaa pitkään.

Fridan ja Diegon kotona. 

Frida Kahlon sinisessä talossa myös Trotski asui runsaan vuoden päädyttyään maanpakoon Meksikoon. Aikanaan Kahloa merkittävämpi taiteilijasuuruus Diego Rivera järjesti Trotskille ja tämän vaimolle oleskeluluvan Meksikoon. Trotskia pidettiin Neuvostoliitossa Leninin suurimpana seuraajaehdokkaana, ja Stalin tapatti ympäriltään kaikki mahdolliset uhkaajat. Huonostihan siinä tietenkin kävi.

Lev Trotskin hauta. 

Trotski ennätti asua Meksikossa kolmisen vuotta ennen kuin hänet murhattiin heinäkuussa 1940. Neukkuagentti Ramon Mercader tappoi Trotskin jäähakulla tämän työhuoneessa. Murhapaikka on yleisön nähtävissä, ja kertoman mukaan se on lähes alkuperäisessä asussaan.

Trotskin surmapaikka. 

Viereisessä huoneessa, Trotskien makuuhuoneessa on oven vierellä useita luodinreikiä, sillä Trotski yritettiin surmata jo aikaisemmin. Ensimmäisen murhayrityksen myötä esimerkiksi työhuoneen ikkunan ulkopuolella on tiiliseinä.

Trotskien koti kadulta katsottuna. 

Myös Frida Kahlon kuolinvuode ja -huone ovat esillä. Kahlon ja Riveran, he olivat aviopari ilmeisen myrskyisässä liitossa, sininen talo on yhdistetty taide- ja kotimuseo. Ja on hieno sellainen.

Kuvaa vielä Mexicon keskustasta iltahämärässä.