torstai 25. lokakuuta 2018

El Fuerte: Kaktusmetsässä

Kun kuljeskelee kaktusmetsässä, jotenkin konkreettisesti tulee sellainen mielihyvä, että nyt ollaan reissussa.




El Fuerten metsässä voi myös nauttia siitä, että ylipäänsä ollaan metsässä. Fuertejoen takainen trooppinen metsä on nimittäin aikamoinen harvinaisuus Tyynenmeren rannikolla. 500 vuotta sitten täältä pohjoisesta Meksikosta kulki yhtenäinen metsä rannikkoa pitkin aina Panamaan asti. Nyt metsää ei ole juuri missään.

El Fuertessa olen nyt toista päivää, pitempäänkin voisin täällä aikaa viettää. Fuerten täytyy olla yksi sympaattisimmista kaupungeista Meksikossa. Kaupungissa on reilut 10000 asukasta, ja silti yhä eksyilen hiljaisten, kiemuraisten katujen keskustassa.

El Fuerten katuvarret ovat kauniita ja värikkäitä. 




Kadut ja etenkin rakennukset ovat kauniita ja värikkäitä. Hieman toista kuin Los Mochisin kadut.

Mochisista minun piti hankkia junalippu Pohjois-Meksikon ylänköalueille. Juna menee sinne kauniin kanjonin vartta, mutta ei lippua niin vain saanutkaan, kun eiväthän täällä junat joka päivä liiku.

Los Mochisin keskustanäkymää. 

Täällä kulmilla käväisi myös hurrikaani, luin lehdestä. Sopivasti matkasin Meksikon länsirannikkoa puoli vuorokautta ennen hurrikaanin saapumista. Yritin yöbussin ikkunasta tiirailla, näkyykö myrskyä vai täysikuu. Ja sitten nukahdin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti