tiistai 30. elokuuta 2016

Lähtö

Lattia on täynnä pieniä pussukoita. Rinkka on vieressä tyhjänä, mutta se jo osaa aavistaa, mitä on tulossa. On ikäänkuin pakkaamista vaille valmiina.

Pölynimuri sammahti kesken kierroksensa. Lienee pölypussi täyttynyt, mutta siihen voi palata sit joskus. Viikkojen, kuukausien päästä.

Lähtö kauas ei ikinä ole kovin helppo, mutta pientä helpotusta tuo se, että vuokralaista kotiini ei ole tulossa. Kukaan ei lue jääkaapin perälle unohtuneiden makkarapakettien viimeisiä myyntipäiviä tai tutkaile nojatuolien tyynykulmiin jämähtäneitä villakoirarivejä.

Vielä pitää tehdä valintoja. Mitkä pokkarit pääsevät mukaan? Otanko makuupussin? Ja sitten on se yksi stressin aihe: mitä jos nukun pommiin. Bussi lähtee aamuyöllä siihen aikaan, jolloin yleensä nukun. Paitsi että en ehkä jos olen baarissa, hmm.

Tänään on päivälleen kymmenen vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kirjoitin matkalla blogia. Silloin olin Islamabadissa, ja edessäni odottivat elämäni kiintoisimmat kolme kuukautta läpi Himalajan vuoriston, Taklamakanin autiomaan ja tiibetiläiskylien.

Tälläkin kertaa saatan päätyä vuorille ja autiomaihin. Tuntien päästä nousen lentokoneeseen, joka vie minut niiden luo.

Ja lähiviikkoina tämäkin tilasto päivittyy:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti