sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Valasranta

Elaimen tunnisti meresta nousevasta kevyesta suihkusta.

Meri hoyrysi vaahtopaina. Aallot ryopsahtelivat ja pirstaloituivat rannan karheaan kivikkoon. Vaikea oli loytaa etsimaansa.

Valaita.

Suihkunoron jalkeen meren pinnasta saattoikin havaita kiiltavaa, heijastavaa pintaa. Valaan selka nousi kurkkaamaan.

"Lokakuun ensimmaiset kolme viikkoa ovat parhaat", tiesi harmaahapsinen rouva vieressani.

Han kertoi kayvansa Hermanuksessa joka vuosi samaan aikaan.

Moni muukin taalla on. Pitkaputkiset kamerat ja kiikarit suunnattuina sinne missa voisi tapahtua.

Mustavalaat synnyttavat Etelamantereen lahella. Muiden mantereitten etelareunoille ne saapuvat, kun tekee mieli matkustaa.

Opaskirjan mukaan Hermanus on paras paikka maailmassa bongata valaita maalta katsellen. Hermanus on pieni kaupunki Etela-Afrikan etelarannikolla. Tanne paasee matkaamalla Kapkaupungista parisen tuntia itaan.

Parin paivan kokemuksen jalkeen Hermanus on upea paikka kavella rantatoyraan kivikkoista polkua, jota riittaa kymmenisen kilometria. Koko ajan voi kurkkailla, josko mustavalaita nakyisin lisaa. 15-metrisia, Kymmenen norsun kokoisia, kertoo rannan opastaulu.

Erityisen hienoa nailla rannoilla on ihailla tyrskyja. Istahtaa puiselle penkille, antaa auringon hivella ja ihmetella alla kuohuvaa merta. Etelan hyiset merivirrat tuovat vetta Antarktiksen jaatikoilta. Taalla laineet pirstaloituvat rannan jylhaan kivikkoon.

Ja nakyyhan valaitakin puolisen tusinaa, osa aika lahellakin rantaa. Mutta yksikaan ei hyppaa saati tee kuperkeikkaa nostaen pyrstoaan kohti taivasta.

Niita nakee majapaikan seinien valokuvissa.

Reissu on taas kaynnissa. Kapkaupungissa nahtavyyksien parissa meni muutama paiva. Seuraavaksi matka jatkuu mantereen etelarannikkoa kohti itaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti