Polyisen sisamaan Afrikan matkaajalle heratys tuntuu ensin unelta. Hyttysverkon lapi kantautuva aani on kuin valtameren kuohuja. Aallot uivat suoraan tajuntaani.
Merellista maisemaa saestavat Afrikan aamulinnut.
Ja tata kirjoitan syvalla Sambiassa.
Kun katsotte karttaa, Kongo tyontyy etelaan melkein katkaisten Sambian kahtia. Olen nyt siella Kongon kaytavan itapuolella. Silla puolella minne aika harva reissaaja paatyy.
Kun oikein tihrustatte kartalta pienella prantattyja teksteja, ehka loydatte kylan nimelta Samfya. Se sijaitsee Bangweulu-nimisen jarven rannalla. Jarven, jonka ulappa on aava ja rannat hienon hienoa vitivalkoista hiekkaa.
Jos rannan viereisen hotellin porukat tajuaisivat, etta heilla on kasissaan aarre, he avaisivat ruokasalin verhot ja nayttaisivat merellisen maiseman aamupalapoytaan asti.
Jarvi suorastaan houkuttaa uimaan. Opaskirja varoittaa, etta jarvessa ui myos krokotiileja. Kun asiasta kysyy rannalla pulikoivilta paikallisilta tyypeilta, he puristavat paataan:
- Ei ole mitaan vaaraa.
Kumpaa te uskoisitte?
Mina uskon paikallisiin, kirjaviisaudet voi aina sivuttaa. Aina pitaa uskoa mita nakee ja kuulee paikan paella. Joten uskon, etta vesi on uimarille taysin turvallista.
Totean kuitenkin, etta uiminen on aivan yliarvostettua, enka nyt juuri halua.
- - -
Yhta aamua aikaisemmin heratyksen tunnelma on, etten sanoisi, afrikkalaisempi.
Viela illalla konsertin solisteina olivat sirkat ja sammakot. Nyt, puoli kuudelta hamara alkaa hiljaa muuttua valoksi. Pian koittavasta auringon noususta viereisen Wasa-jarven ylle aanimerkkinsa antavat virtahevot.
Hippojen horahdykset ovat niita Afrikan aania, joita varten tanne haluaa tulla uudelleen. Ja taas uudelleen.
Hippo ensin ikaan kuin niiskuttaa, sen jalkeen se puhaltaa ulos aanensa kuin torvesta. Aanen voisi sekoittaa sumusireeniin jos nyt vaan olisi jossakin muualla.
Mutta nyt olen Kasankan luonnonpuistossa. Pienehko yksityinen puisto ei keraa massoja, eika taalla myoskaan ole kaikkia Afrikan isoja saalistajaelaimia.
Mutta nama aamun heratykset!
Ja nyt aurinko kertoo olevansa ihan nurkan takana, vain hitusta horisontin alla. Ikkunan hyttysverkon lapaiseva tuulenvire lehahduttaa sankyni ylla olevaa hyttysverkkoa. Aamun linnut ovat laulupaalla.
Aika herata. Nousta ja lahtea. Kiiveta viereiseen puuhun rakennetulle lavalle ja katsoa kun aurinko kurkistaa, horisontin takaa.
Taas on takana yksi afrikkalainen auringonnousu.
Merellista maisemaa saestavat Afrikan aamulinnut.
Ja tata kirjoitan syvalla Sambiassa.
Kun katsotte karttaa, Kongo tyontyy etelaan melkein katkaisten Sambian kahtia. Olen nyt siella Kongon kaytavan itapuolella. Silla puolella minne aika harva reissaaja paatyy.
Kun oikein tihrustatte kartalta pienella prantattyja teksteja, ehka loydatte kylan nimelta Samfya. Se sijaitsee Bangweulu-nimisen jarven rannalla. Jarven, jonka ulappa on aava ja rannat hienon hienoa vitivalkoista hiekkaa.
Jos rannan viereisen hotellin porukat tajuaisivat, etta heilla on kasissaan aarre, he avaisivat ruokasalin verhot ja nayttaisivat merellisen maiseman aamupalapoytaan asti.
Jarvi suorastaan houkuttaa uimaan. Opaskirja varoittaa, etta jarvessa ui myos krokotiileja. Kun asiasta kysyy rannalla pulikoivilta paikallisilta tyypeilta, he puristavat paataan:
- Ei ole mitaan vaaraa.
Kumpaa te uskoisitte?
Mina uskon paikallisiin, kirjaviisaudet voi aina sivuttaa. Aina pitaa uskoa mita nakee ja kuulee paikan paella. Joten uskon, etta vesi on uimarille taysin turvallista.
Totean kuitenkin, etta uiminen on aivan yliarvostettua, enka nyt juuri halua.
- - -
Yhta aamua aikaisemmin heratyksen tunnelma on, etten sanoisi, afrikkalaisempi.
Viela illalla konsertin solisteina olivat sirkat ja sammakot. Nyt, puoli kuudelta hamara alkaa hiljaa muuttua valoksi. Pian koittavasta auringon noususta viereisen Wasa-jarven ylle aanimerkkinsa antavat virtahevot.
Hippojen horahdykset ovat niita Afrikan aania, joita varten tanne haluaa tulla uudelleen. Ja taas uudelleen.
Hippo ensin ikaan kuin niiskuttaa, sen jalkeen se puhaltaa ulos aanensa kuin torvesta. Aanen voisi sekoittaa sumusireeniin jos nyt vaan olisi jossakin muualla.
Mutta nyt olen Kasankan luonnonpuistossa. Pienehko yksityinen puisto ei keraa massoja, eika taalla myoskaan ole kaikkia Afrikan isoja saalistajaelaimia.
Mutta nama aamun heratykset!
Ja nyt aurinko kertoo olevansa ihan nurkan takana, vain hitusta horisontin alla. Ikkunan hyttysverkon lapaiseva tuulenvire lehahduttaa sankyni ylla olevaa hyttysverkkoa. Aamun linnut ovat laulupaalla.
Aika herata. Nousta ja lahtea. Kiiveta viereiseen puuhun rakennetulle lavalle ja katsoa kun aurinko kurkistaa, horisontin takaa.
Taas on takana yksi afrikkalainen auringonnousu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti