Museoon ei pääse, jos on jonkun muun joukkueen kuin Boca Juniorsin paita, huivi tai lippu.
Boca Juniorsin museon oven teksti kuvastaa seuran identiteettiä ja myös sen suosiota. Nytkin Diego Maradonan seuran museo on piukassa porukkaa. Niin piukassa, että tunnittainen kierros stadionille on aika piinaavaa odottelua ja jonotusta.
Tosin pienen jonotuksen kestää hyvin, kun pääsee näkemään, millaisessa pukuhuoneessa Carlitos Tevez, Fernando Cago ja kumppanit valmistautuvat matseihin.
Ei liene yllätys, että Tevezin kymppipaidan paikka on rivistön keskellä.
Museossa ihmetyttää, miten vähän siellä hehkutetaan Maradonaa. Ovatkohän mestarin peliuran loppuvuosien ja sen jälkeisten aikojen teot himmentäneet miehen kuvaa? En oikein usko.
Boca Juniorsin tunnelmallinen ja jyrkkäkatsomoinen stadion on Bocan kaupunginosassa Buenos Airesissa. Boca on rähjäistä seutua muuten niin hienostuneessa Buenos Airesissa. Boca on vanhaa satama-aluetta, ja seura on varsinainen kansan joukkue ja Argentiinan suosituin seura.
Boca Juniorsin pelipaita on sini-keltainen. Seura perustettiin vuonna 1905. Tarina kertoo, että uuden seuran perustajat menivät satamaan odottamaan seuraavaa laivaa, joka ratkaisisi seuran värit. Ja, kas kummaa, ensimmäisenä paikalle osui ruotsalaisalus.
Sääli, että tänä viikonloppuna Bocalla on vieraspeli. Buenos Airesissa pitää toki päästä futismatsiin.
Kymmenisen kilometriä kauempana pelataan sarjan kärkiottelu, kun Racing Club kohtaa Newell's Old Boysit.
Päädyn puolivahingossa kotijoukkueen fanikatsomoon, joka on myös seisomakatsomo. Nostalgisena muistelen 80-luvun lätkämatseja Raumalla.
Kerrankin 185 sentin pituudesta on hyötynsä, mutta samalla on vähän noloa peittää takana, askelta paria ylempänäkin olevilta näkyvyys.
Tunnelma on hieno. Edes vierasjoukkueen maali ei keskeytä fanien laulua.
Mutta on seisomokatsomossa aika ahdistavaa. Sääliksi käy miestä, joka puikkelehtii massojen seassa yrittäen hikisenä myydä Coca colaa. En yhtään ihmettele, että monissa maissa seisomokatsomossa ovat kiellettyjä.
Racingin stadion on vanha ja rähjäinen. Jännästi stadion on ympyrän muotoinen, pitkillä sivuilla katsomot ovat kaukana kentästä. Ja alarivit ovat paljon lentää alempana.
Vähän ennen taukoa fanien riemuksi Racing tekee voittomaalin. Kummallinen stadionintorni kylpee laskevan auringon säteissä. Vastakkaisen päädyn tyhjässä katsomon osassa jolkottelee koira.
Näihin tunnelmiin päättyy tämänkertainen Etelä-Amerikan matkani.
Boca Juniorsin museon oven teksti kuvastaa seuran identiteettiä ja myös sen suosiota. Nytkin Diego Maradonan seuran museo on piukassa porukkaa. Niin piukassa, että tunnittainen kierros stadionille on aika piinaavaa odottelua ja jonotusta.
Tosin pienen jonotuksen kestää hyvin, kun pääsee näkemään, millaisessa pukuhuoneessa Carlitos Tevez, Fernando Cago ja kumppanit valmistautuvat matseihin.
Ei liene yllätys, että Tevezin kymppipaidan paikka on rivistön keskellä.
Museossa ihmetyttää, miten vähän siellä hehkutetaan Maradonaa. Ovatkohän mestarin peliuran loppuvuosien ja sen jälkeisten aikojen teot himmentäneet miehen kuvaa? En oikein usko.
Boca Juniorsin tunnelmallinen ja jyrkkäkatsomoinen stadion on Bocan kaupunginosassa Buenos Airesissa. Boca on rähjäistä seutua muuten niin hienostuneessa Buenos Airesissa. Boca on vanhaa satama-aluetta, ja seura on varsinainen kansan joukkue ja Argentiinan suosituin seura.
Boca Juniorsin pelipaita on sini-keltainen. Seura perustettiin vuonna 1905. Tarina kertoo, että uuden seuran perustajat menivät satamaan odottamaan seuraavaa laivaa, joka ratkaisisi seuran värit. Ja, kas kummaa, ensimmäisenä paikalle osui ruotsalaisalus.
 |
| Boca Juniorsin stadion. |
 |
| Racing Clubin fanitusta. |
 |
| Matkalla Racingin matsiin. |
Sääli, että tänä viikonloppuna Bocalla on vieraspeli. Buenos Airesissa pitää toki päästä futismatsiin.
Kymmenisen kilometriä kauempana pelataan sarjan kärkiottelu, kun Racing Club kohtaa Newell's Old Boysit.
Päädyn puolivahingossa kotijoukkueen fanikatsomoon, joka on myös seisomakatsomo. Nostalgisena muistelen 80-luvun lätkämatseja Raumalla.
Kerrankin 185 sentin pituudesta on hyötynsä, mutta samalla on vähän noloa peittää takana, askelta paria ylempänäkin olevilta näkyvyys.
Tunnelma on hieno. Edes vierasjoukkueen maali ei keskeytä fanien laulua.
Mutta on seisomokatsomossa aika ahdistavaa. Sääliksi käy miestä, joka puikkelehtii massojen seassa yrittäen hikisenä myydä Coca colaa. En yhtään ihmettele, että monissa maissa seisomokatsomossa ovat kiellettyjä.
Racingin stadion on vanha ja rähjäinen. Jännästi stadion on ympyrän muotoinen, pitkillä sivuilla katsomot ovat kaukana kentästä. Ja alarivit ovat paljon lentää alempana.
Vähän ennen taukoa fanien riemuksi Racing tekee voittomaalin. Kummallinen stadionintorni kylpee laskevan auringon säteissä. Vastakkaisen päädyn tyhjässä katsomon osassa jolkottelee koira.
Näihin tunnelmiin päättyy tämänkertainen Etelä-Amerikan matkani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti